29 elokuuta 2015

475. Mahtavasti menneet estetreenit


Tänään oli kiva päivä. Salama oli kamalan hyvä ja kohta alkaa myyntivideon pakerrus ponin ollessa jo niin osaava, että sen voi hyvin omatunnoin myydä. Postauksen idea oli kuitenkin kertoa mahtavista estetreeneistä kahden täysin eri tavalla hyppäävän ponin kanssa. Rian ja Nastan kanssa siis.

Kuvat ladattu Facebookin kautta, kiitos laadusta siis
Nastan kanssa hyppäsin ryhmässä ja Rian kanssa saimme omia koko kentän itsellemme. Tehtävät eivät olleet todellakaan mistään vaikeimmasta päästä ja vaikka esteet korotettiin kummankin ratsun kohdalla noin 90 cm, niistä pääsi vaivoitta ja ongelmitta yli huolehtimalla vain hyvistä teistä ja riittävästä laukan temmosta. 90cm nyt ei sinänsä ole korkeus eikä mikään, mutta tällä tämänhetkisellä hyppyrutiinilla se ei ole mikään itsestäänselvyys. Nastan kanssa mä olen hypännyt ihan kiitettävän monta kertaa, mutta Rian ja mun viimeisin kunnon hyppykerta taitaa sijoittua vuoden taa.


Menin Nastalla ennen Riaa ja Salaman jälkeen. Nasta oli aluksi sekä sateen että kentällä nököttävien esteiden takia tosi innoissaan ja olisi halunnut vain mennä miljoonaa. Kun alettiin hypätä pikkupystyjä, poni oli aivan riemusta halkeamisen reunalla. Nasta oli niin innoissaan ja imi esteille niin paljon, etten saanut enää mitään pidätteitä läpi, mikä ei ole tietenkään hyvä asia. Jouduin ottamaan ponin vähän parempaan kontrolliin, vaikkei Nasta tästä ideasta kamalasti tykännytkään.

Eka hyppy okserille :D
Kentällä oli pystyt diagonaaleilla, yhden reilun laukan pysty-okseri -sarja ja pitkällä sivulla sijaitseva pysty. Peruskauraa siis. Tultiin aluksi lyhyitä ratoja noin 60cm korkeudella ja kun tahti alkoi löytyä, esteet nousivat ja radat pitenivät. Nasta oli vähän turhan sitkeä edestä, mutta jalalle se reagoi nopeasti. Saatiin aikaan kivoja ja onnistuneita pätkiä, vaikka laukat eivät vaihtuneet esteiden päällä lähes ollenkaan. Esteillä Nasta vaihtaa laukat onneksi helposti, joten ongelmia ei tullut. Tunnin loppua kohden vaihdot oikeasta vasempaan kärsivät, enkä saanut vaihdoista nopeita ja eleettömiä.


Esteet nousivat lopuksi ainakin noin 90cm korkeudelle. Esteet näyttivät aluksi kamalan isoilta, mutta työnsin jännityksen syrjään ja ratsastin pari kertaa keskipitkät radat. Sarja oli vaihdettu okseri-pysty -sarjaksi, ja okserille tuli pari kertaa vähän kömpelöt hypyt. Mä en saanut ratsastettua fiksua paikkaa ja Nasta joutui hyppäämään joko kaukaa tai läheltä, milloin pitkään sarjaväliin mahtui juuri ja juuri kaksi askelta yhden reilun askeleen sijaan. Tulin sarjan lopuksi vielä kerran ja yritin ratsastaa paikkaa parhaani mukaan. Ilokseni paikka oli täydellinen ja hyppääminen tuntui niin helpolta. Ihan sikakivaa!


Kun toinenkin tunti oli ohi, menin vielä hyppäämään Rian kanssa. Mun piti hypätä Räpäleen kanssa siksi, koska ollaan ilmeisesti menossa sen kanssa laatuponikisoihin vajaan kuukauden päästä. Siellä 5-vuotias poni pitää esittää askellajikokeessa ja/tai estekokeessa. Rian pitäisi hypätä siellä 80cm ja kun sillä on niin hyvä tekniikka, olisi aika järkevää ilmoittaa se myös estekokeeseen. Kylmiltään ei kuitenkaan kannata lähteä eikä ponia uskalla ilmoittaa hyppäämään ilman kokeilua.

Nastan kuvista jättikiitokset Emmalle ja Kialle, Rian kuvista samanmoiset Ellalle!

Riakin meni tosi mainiosti. Sileän verkassa se oli tosi ärsyttävä keskittyessään mm. kentän vieressä tarhaaviin possuihin ja muuhun ympärillä tapahtuvaan. Parin hyvän pätkän jälkeen tulin pikkupystyn pitkällä sivulla molemmista suunnista, jonka jälkeen hyökättiin pysty-okseri -sarjan kimppuun. Okserille tuli ensimmäisellä yrittämällä tosi hassu hyppy ja mun perunasäkkeilystä itseensä ottaneena Ria kielsi okserille toisella kerralla. Ria on niin herkkä kaikissa tällaisissa asioissa, se ei siedä esteillä ollenkaan virheitä ratsastajan osalta. Parasta Rian kohdalla onkin siis antaa ponin edetä reipasta laukkaa ja katsoa paikat itse.

Voin kertoa, etten päässyt helpolla..

Ei menty alkuun mitään suuria esteitä, joten koitin auttaa ponia paikkojen kanssa mahdollisimman paljon ottaen riskin, että herkkisneiti saattaa suuttua liiasta kontrollista. Hypyt parantuivat samantien ja menosta tuli kevyttä ja hallittua, vaikka possut olivat edelleen kammottavia ja kytättävän arvoisia. Esteitä korotettiin ja jo 80cm näytti Nastaa vajaat kymmenen senttiä matalamman Rian selästä korkealta. (Ai mitenniin tää hyppääminen on vähän jäänyt?) Ria ja hänen hyvä tekniikkansa aiheuttivat mulle kamalasti kyydissäpysymisvaikeuksia, vaikka kuvista meno on ihan hyvän näköistä. Ainakin selkään tuntui, että ponin ponnistaessa mä  ja mun perunasäkkivartaloni irtautuisimme satulasta ja joka raajani lähtisi seikkailemaan omaan suuntaansa. Nastaan verrattaessa Rialla on niin kamalan vaikea hyppy, kun Nastalla on huomaamaton ja hidas, mukava hyppy. Rialla taas on iso ja ylipyöreä hypyn kaari, johon takajalat ponnistavat voimakkaasti ja hyppy on nopea.


Sen suurempia kummallisuuksia hypätessä ei Rian kanssa ollut. Pienellä rohkaisulla poni liiteli 90cm sarjoista yli kuin vettä vaan. Hyppykerta meni sinänsä todella hienosti, kun mä hyppäsin Rialla viimeksi kauan sitten ja Riakaan ei ole koskaan hypännyt kuski selässä näin isoa. Näin helpoissa tehtävissä esteitä voikin nostaa, mutta jos tehtävät olisivat vähänkin teknisempiä, esteet madaltuisivat reippaasti.

Kyllä tää esteratsastus vaan alkaa tuntua siltä mun jutulta. Ootan aina kauheesti seuraavaa estetuntia ja nyt kun oon löytänyt mulle tallin parhaimman esteponin (Nasta, se on niin kapasiteetikas ja tasainen) oon saanut tosi paljon itseluottamusta hyppäämiseen ja mun estesilmä on parantunut huimasti, vaikken mä saa edelleenkään ratsastettua hyvää paikkaa edes joka toiselle esteelle. Riallakin oli tosi kiva hypätä, mutta taitaa se Nasta silti tuntua helpommalta ja mukavammalta!

23 elokuuta 2015

474. Vitsi mikä Ponibreedersviikonloppu

Vitsi että osaa tää maailmankaikkeus olla yllättävä.

Tämmöstä meidän meno oli aluksi :D
Koko viikon mä olen tehnyt päivittäin Rian kanssa hommia lähinnä selästä käsin hikipisarat otsalla, sillä lähdettiin lauantaiaamulla ajamaan kohti Ypäjää ja Ponibreedersiä. Panostus tähän ikäluokkakilpailuun ei tosiaan ollut kovin kummoinen, sillä vasta viimeinen viikko ennen koitosta tehtiin hommia hyvällä tatsilla. Tää on tätä kun on ties mitä kekkereitä monen ponin kanssa! Ei vaan ehdi tehdä kaikkea.


Lauantaina lähdimme tallin pihasta kahdeksan aikoihin. 5v. Ponibreedersluokka huimine osallistujamäärineen (lauantaina neljä ratsukkoa ja sunnuntaina viisi..) alkoi kello 12, joten mulle jäi hyvin aikaa verkata poni parin tunnin ajomatkan jälkeen. Verkassa Ria ei kävellyt ollenkaan hyvin ja rauhassa, vaan se harppoi pitkiä askelia kovalla tahdilla, joten otin verkassa paljon reipasta ravia ja laukkaa vapaassa muodossa. En oikeastaan tehnyt ollenkaan radan juttuja tai mitään muutakaan järkevää ja rakentavaa. Parit siirtymiset olisi esimerkiksi varmaan ollut hyvä tehdä.

Radalle siirtyessä Ria kyttäsi jopa kentän reunoja ihan huolella. Jouduin aluksi runttaamaan ponin uralle, ja koko suorituksen ajan sain työntää ponin reunaan. Ohjelmana toimi lauantaina Helppo B, Nuorten hevosten kenttäkilpailuohjelma. Ohjelma oli mukavan helppo, sillä mm. keskiravi piti keventää ja oikeaa laukkaa mentiin lähes koko kierros ympäri. Oli ihan kiva, että nuorille poneille oli laitettu kivan helppo ohjelma ensimmäiseen osakilpailuun. Ei ainakaan tullut sellaista tunnetta, ettei pystyttäisi suorittamaan jotain tiettyä tehtävää.


Rata alkoi ihan kivasti energisellä pituushalkaisijalla ja siitä jatkettiin jännittyneelle keskiympyrälle. Ria oli koko suorituksen ajan kivan energinen, mutta esimerkiksi käynnissä tämä kostautui kiireellisyydellä. Laukassa tuli yksi rikko, kun otin turhan suuren pidätteen siirtyessämme lyhyelle sivulle. En uskaltanut ratsastaa varsinkaan laukassa kovin täsmällisiä teitä, sillä pidätteet menivät välillä kuuroille korville ja tuntui, että ponin kuppi menisi aivan nurin, jos häiritsisin sitä "ylimääräisillä" pyynnöillä ja avuilla. Radan jälkeen mulla oli vähän huono fiilis, sillä selkään Ria ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Kotona Ria on ollut aivan jäätävän hyvä ja helkkarin tasainen ja kun ei meno tuntunut tietenkään samalta ponin ollessa vieraassa ja jännittävässä paikassa, mua vähän harmitti.


Tuloksia jännitin aika paljon ja olinkin niin onnellinen ja yllättynyt ne kuullessani, ehkä vähän hämmentynytkin. Olin valmis lyömään vetoa siitä, että nyt on sattunut laskuvirhe ja mä sain oikeesti juuri ja juuri hyväksytyn tuloksen. Mutta ei, me ihan oikeasti saatiin 67,188% ja tämä oikeutti toiseen sijaan! Pöytäkirjoissa mainittiin eniten ajoittain kovasta kädestä ja ponin ajoittain liian lyhytestä muodosta ja jännittyneisyydestä. Poni sai kumminkin kamalasti kehuja liikkeistään ja energisyydestään.

YÄK! Kärpäsiä

Katseltiin 6v. Ponibreedersluokka ja sitten lähdettiin meille jo vähän liiankin tutuksi tulleeseen majoituspaikkaan Jokioisille. Siellä meillä oli aivan liikaa aikaa ja teimme Ellan kanssa tortilloja. Niin ja mä katsoin viikonlopun aikana varmaan 6 jaksoa Orange is the new blackia.. Lauantai-illalla laskimme Rian juoksemaan kentälle.

Hämähäkinseittikorva
Sunnuntaiaamu oli todella kivuton, sillä lähdimme Jokioisilta vasta puolenpäivän aikoihin. Ypäjällä laitoimme ponille heti suitset päähän, jotta se saisi kävellä paljon. Ria oli aika stressaantuneen oloinen, muttei tämä ollutkaan mikään yllätys. Verkassa teimme yli puoli tuntia juttuja mahdollisimman rennossa ja pitkässä muodossa, mikä oli melko vaikeaa ajoittain. Välillä Ria oli todella hyvä ja rento pitkiä pätkiä, mutta aina se jännittyi jostain ja pakka hajosi.


Ennen suoritusta kävelin pitkään ja tämä taisi kostautua radalla. Siellä poni jännittyi aivan viulunkieleksi ja peli oli jo menetetty. Rata ei periaatteessa ollut ihan hirveä, mutta hyviä kohtia ei lasketa kuin ehkä kahdella sormella. Ria oli niin poissa kontrollista, että A-päätyyn mentiin hirveetä haipakkaa ja sieltä poispäin meno oli tosi epätasaista. Alku- ja lopputervehdyksetkin olivat suorastaan rumia, sillä jouduin rehellisesti repimään ponin pysähdyksiin ja lopputervehdys tehtiin suoraan tuomarin syliin.. Nelikaarinen meni ihan penkin alle, sillä en saanut ratsastettua kaaria kohdalleen ponin punkiessa suuntaan ja toiseen samanaikaisesti. Laukkaohjelma taas oli, noh, vauhdikas. Papereissakin oli kommenttia, että ei kontrollissa! :D Käynnissä taas mentiin varmaan kovempaa vauhtia kuin laukassa.. Mutta aina ei voi voittaa, eikä tätä kannata jossitella. Mä olisin voinut ratsastaa paljon paremmin, vaikka se tuskin olisi pelastanut tilannetta ponin ollessa niin jännittynyt. Videolta rata ei onneksi näytä taaskaan niin pahalta kuin se tuntui, vaikkei meno tasaista ja nättiä ollutkaan.

Prosentit olivat jakautuneet melko kahtia tuomarien kesken. Toinen oli antanut reilu 63% ja toinen vajaat 59%, eli lopputulos oli 61,023%. Itse luokassa olimme 4/5, mutta lopputuloksissa ylsimme kuin ylsimmekin toiselle sijalle! Siis ihan hullua, vaikka osallistujia olikin huimat viisi! Pikku Räpä-Ripale ja Sählä-Soila, jotka treenasivat viikon intensiivisesti veivät rusetit kotiin paljon parempien edestä. Ria onneksi liikkuu niin laadukkaasti, että se taisi pelastaa meidät nöyryytykseltä ;)


16 elokuuta 2015

473. Mahtavan viikonlopun tulokset pikaisesti!



Nyt on niin helkkarin hieno fiilis päällä, että mun on vaan pakko tulla kertomaan meidän onnistuneen viikonlopun lopputulemasta! Valluhan on toki aina mahtava, mutta tänä viikonloppuna herra pötki menemään joka hetkessä niin hienosti että on pakko hehkuttaa sen ihanuutta.


Perjantai-illan esitykset menivät todella kivasti ja tyylikkäästi ohi. Katrillissa kaikki tekivät parhaimpansa ja fiilis oli mahtava. Jerusalemin Suutari -leikki sujui meidän osalta aika hassusti, sillä olin alustavasti sopinut, että tipun leikistä ensimmäisten joukossa vaikean pukuni takia. Pohkeeseen ylettyvässä lapinpuvussa oli nimittäin vähän vaikea tehdä nopeita liikkeitä. Harmiksemme toinen "Suomen" edustaja jäi leikistä pois, joten olihan Suomen lippu pakko nostaa korkealle vaikka näytöksestä olikin kyse. Vallu tuntui tietävän, että musiikin loputtua olisi hyvä suunnata säkin luo ja lopulta me oltiin viimeinen jäljelle jäänyt ratsukko. Suomenlippu kouraan ja kunniakierrokselle.

Kieli keskellä suuta

Lauantain ohjasajoluokassa Vallu oli tasaisen varma suorittaja ja hyvin tehtäviensä tasolla. Vastassa oli kaksi kolmevuotiasta ja keskeneräistä ponia, joten brittituomari palkitsi meidät sinivalkoisella ruusukkeella! Ohjelmaan piti sisällyttää ravi-käynti-ravi -siirtymä, käyntiväistöt, pysähdys ja peruutus sekä 20m ympyrät ravissa. Ohjelma piti suunnitella itse ja mä tein väistösiksakit, jotka onnistuivat aika hyvin. Tuomari oli kuulemma ollut todella hämmästynyt osaamisestamme ja kun palkintojenjaon aika tuli, hän kätteli mua iloisesti todeten: "Well done, well done!!" No niin kai sitten, poni on paras. ♥

Osallistuimme Vallun kanssa vielä kasvattajaryhmäkilpailuun tai johonkin vastaavaan kasvattajan pyynnöstä ja voitto kotiin tuli sieltäkin. Kyllä Kaunisrannan ponit on hienoja.

13 elokuuta 2015

472. Kansainvälinen shetlanninponinäyttely

Tänä vuonna Suomessa järjestetään Kansainväliset shetlanninponinäyttelyt Ypäjällä 15.8.-16.8. Näyttelyt avataan perjantaina 14.8. kello 18:00 ja avajaiset sisältävät paljon erilaisia esityksiä ja mielenkiintoista ohjelmaa. Lauantaina kisataan käyttö- ja näyttelyluokissa ja sunnuntaina kaikki on pyhitetty näyttelyluokille.

Meiltä Ypäjälle lähtee tallin kaikki shetlanninponit eli minit Karvinen, Vattu ja Klimppi sekä standardit Vallu ja Ursula. Kaikki ponit esiintyvät avajaisissa joko Kahden rodun katrillissa, My Little Pony -ohjasajokatrillissa tai Jerusalmin Suutari -leikissä sekä tietenkin avajaiskulkueessa. Kaikki ponit myös menevät käyttöluokkia lauantaina ja Vattu myös osallistuu sunnuntaina näyttelyluokkaan. Viikonlopusta on siis tulossa kiireinen ja vähäuninen, mutta varmasti hyvinkin hauska!

Tulkaapa siis katsomaan ja kannustamaan!


12 elokuuta 2015

471. Mitä minä tein kesäloman viimeisenä päivänä?


Kesäloma on nyt ohi ja lukion penkki odottaa, jännittävää. Tuntuu tuttuun tapaan siltä, että kesäloma hujahti ohi vain parissa lyhyessä hetkessä eikä mitään saanut taaskaan aikaiseksi. Meidän piti tehdä taas vaikka ja mitä, mutta jo aloitetutkin hommat jäivät aivan kesken. Talliporukan kesken piti esimerkiksi maalata puomit uuteen uskoon, mutta maalien loppuessa heti alussa homma jäi unholaan. Saatiin me kai yksi puomi lähes valmiiksi ja yksi lankku uudistettua, mutta siihen se sitten jäi.

Kisoissakaan ei käyty lähes ollenkaan. Itseasiassa viime kisareissusta on tänään tasan kaksi kuukautta, mutta ei ole ollut mieltä lähteä tekemään huonoja suorituksia kouluradalle. Esteitä olisi pitänyt kisata taas edes pari luokkaa, mutta eipä tullut tehtyä sitäkään. Silti mulla on ollut tosi kiva ja mieltä avaava kesäloma, vaikkei itse kisoissa ollakaan käyty. On toki ollut monia shettiskäyttispäiviä sekä muiden ratsukoiden kisareissuja ja on ollut ihan kiva olla mukana vain kuvaamassa ja kisahoitajana.


Nyt kun lomaa on jäljellä alle pari tuntia, tulee mietittyä mitä kivaa ja mieleenpainuvaa mä kesällä teinkään. Käytiin perheen kanssa viikon reissulla Virossa, jossa jouduimme olemaan ilman nettiä koko ajan ja kävimme parin tunnin vaelluksella, josta en tainnutkaan mainita täällä blogin puolella. Mun ratsuna toimi kiva arabiristeytystamma Martsu, jolta ei ainakaan vauhtia puuttunut. Kesäkuun puolessavälissä Nasta sai valjakkokärryt peräänsä, ja harmikseni en ole viitsinyt ajaa ponia valjakkokärryillä meidän pienellä kentällä. Heinäkuun alussa oltiin Suur-Hollola -raveissa ja todistettiin mm. uuden kylmäveristen maailmanennätyksen syntymistä taputusten vaikutuksesta pyörivää Squrre-talutusponia käsissä pidellen. Kerran käytiin uittamassa pikkuponeja ja Sirkku kävi meillä Vermoviikonlopun aikana! Tuntsareissa meillä oli hieno ja menestyvä ratsukko ja mitäs vielä. Ollaan tehty tosi paljon kaikkia kivoja asioita ihan kotopuolessakin, sillä tämän vuoden juhannus oli ainakin ihan uskomaton. Toisen silmän silmäluomi ötökän pistosta turvonneena me vedettiin parin tunnin pitkä maasto ja paistettiin vaahtokarkkeja takassa. Polocrosseakin pelattiin loppulomasta aika paljon ja nyt Playsson.netin kirjoittama artikkeli polocrossesta on tullut julki, käykääs lukemassa! Roosan kanssa tuli myös vallattua Pajulahden kiipeilyradat jonain päivänä.

Nää portaat, mitä jossain Viron linnassa oli on aika hauskoja. Harmi kun en tajunnut niitä hauskimpia ikuistaa
Ihana Eemeli ja Milja!

Mun ei kuitenkaan pitänyt puhua koko kesälomasta vaan siitä, mitä mä oikein tein tänään. Kävimme äitini kanssa vasta tänään koulukirjaostoksilla, joten osan päivästäni vietin Lahdessa. Tallilla en tehnyt oikeastaan mitään muuta kunnollista kuin ratsastin tunnilla ja testasin mun perjantain esiintymisasua. Perjantain ja koko viikonlopun suunnitelmista voitte lukea huomenna ilmestyvästä lyhyestä postauksesta, jos kiinnostaa. Tänään tunnilla hypättiin pitkästä aikaa, viime estetunnista kun on varmaan ainakin kuukausi aikaa. Oli tosi kivaa ja vaikka ohjaus ja pidätteet eivät aina olleet Nastan mielestä kuunneltavissa, homma sujui aika hyvin. Mä olin tosi innoissani hyppäämisestä ja Nasta varmaan kahta kertaa enemmän innoissaan. Lopputunnista hypättiin meille vähän isompi sarja (ehkä noin 90cm tai 95cm), poni kokosi itsensä ihan kunnolla ja imi esteille korvat hörössä tehden samalla todella ponnekkaita hyppyjä! Pitää varmaan ilmottautua kohta jonnekin estevalmennukseen tai jotain, kun sekä ratsu että ratsastaja ovat niin innoissaan!


Mä en siis tehnyt kesäloman viimeisenä päivänä yhtään mitään, mutta koko kesä on oikeastaan mennyt samoilla linjoilla, vaikka mä oonkin tehnyt vaikka ja mitä samalla kun kaikki on jäänyt tekemättömäksi. Eikös se aina tunnu tuolta? Tästä alkaakin ensi kesän kuumeinen odottelu, jolloin on niin paljon kivoja juttuja tehtävänä.

Horisontin suoruudesta täydet pisteet, hupsista :D