23 lokakuuta 2014

406. Esteratsun elkein

Pieni hevonen Ria lähti viime sunnuntaina katselemaan maailmaa, ikäisensä tukiponi Ruun kanssa. Lähdettiin Takkulaan, seurakisoihin hakemaan kokemusta. Kotona hyppytreenit eivät olleet menneet kovin hyvin, joten olin kahden vaiheilla, lähteäkö vaiko jäädä kotiin. Eikä koko päivän kestänyt kaatosade innoittanut lähtemistä kisoihin raa'alla hevosella yhtään enempää..


Onneksi kumminkin mentiin, sillä Ria oli aika mainio! Ei me tuloksellisesti mitään hyviä oltu, toisiksiviimeisiä itseasiassa. Mutta tärkeintä olikin se, että ponilla oli hauskaa, mulla oli hauskaa ja saatiin tehtyä hyvä rata.

Verkkasimme ensin pienessä maneesissa, ja Ria oli astetta kamalampi kuin yleensä. Tottakai sitä jännitti, ja se meni tietyllä tavalla kipsiin. Ruuta seuratessa se oli rento ja hyvä, mutta toiseen suuntaan lähtiessä raukka keskittyi vain kaveriinsa. Mutta ei tähänkään auta kuin kisoissa käyminen.

Siirryimme vähitellen toiseen maneesiin, siihen jossa itse kisat pidettiin. Ravasin ympäri aluetta ja näytin ponille esteitä, jotta se ei sitten radalla kyttäisi niitä. Ravissa Ria oli jo ihan kiva, mutta välillä piti huudella Ruulle kuin viimeistä päivää. Laukkaa en ottanut kuin ihan vähän, sillä siinä Ria selkeästi jännittyi enemmän, mikä ei ollut toivottu reaktio. Verkkaesteenä oli ensin pysty vasemmassa kierroksessa, ja sitten oikeassa kierroksessa okseri. Ensimmäinen hyppy oli ihan jäätävä, poni hidasti ennen estettä aika paljonkin ja melkein pysähtyi, mutta sitten se hyppäsikin. :D Noh, en sentään tippunut vaikka siltä aluksi tuntuikin, oli nimittäin sen verran kummallinen loikka..! Toinen hyppy oli sentään jo parempi, enkä hypännt pystyä enää sen jälkeen. Vaihdoimme suuntaa ja tulin okserin kerran. Siihen tuli ihan hyvä hyppy, joten jätin esteverkan siihen ajatuksena säilyttää ponin itsevarmuus ja kiinnostus tulevaan.


Starttasin kolmantena kymmenestä lähtijästä, eli meidän ei onneksi kauaa tarvinnut odottaa omaa vuoroamme. Suorituksen alkaessa Ria ampaisi innoissaan laukkaan ja ensimmäinen hyppy oli tutulle verkkapystylle. Rialla oli astetta ällöttävämpi koulusatula selässään, joten en ollut ihan kunnolla tasapainossa hypyissä. Seitsemän laukkaa okserille ja hieno hyppy okserille, vaikka mä jäin ihan kivasti jälkeen. Korjasin tässä välissä ristilaukan myörälaukaksi ja siinä sitten mentiin kolmoselle ja neloselle, josta oli kaareva linja vitoselle. Jäätiin vastalaukalle, mutta päästiin viidennelle esteelle ihan hyvin kumminkin. En kai näyttänyt estettä tarpeeksi hyvin ponille, joten siihen tuli ihan kummallinen hyppy: ensin poni taas jarrutti reilusti, mutta hyppäsikin yli! Tämän jälkeen jouduin hieman keräilemään itseäni ja nostin uuden laukan rumasti. Seuraavalle esteelle tuli hieman haparoiva hyppy, mutta siitä jatkoimme kumminkin taas varmasti eteenpäin tutulle okserille. Ohjaus ei ihan toiminut ja vedin käännöksen rumasti sisäohjasta eikä poni oikein ehkä tajunnut mun apuja, ja jäätiin paikoilleen ravaamaan. Perusradan vikalle kumminkin loppujenlopuksi uusi laukka ja hienosti yli!

Tässä vaiheessa olin jo niin iloinen, että päästiin edes ensimmäinen vaihe puhtaasti! Jatkettiin tietenkin rata loppuun, mutta Riasta ei tuntunut löytyvän uutta puhtia. Se käyttää energiansa kaikkeen säätämiseen, ettei se sitten enää jaksa suorittaa kunnolla. Toisen vaiheen eka este oli jälleen se okseri, jolle tuli huono hyppy. Tällä kertaa paikka oli hyvä, mutta Ria hyppäsi silti lähes samalla tavalla kuin aiemminkin. Ria rupesi väsymään suorituksen edetessä yhä pidemmälle, joten en alkanut miettiä aikaa. Halusin vain saada Rialle positiivisen mielen hyppäämisestä. Loppurata meni siis vähän huonossa laukassa ja haparoiden minun kaivaessa kantapäällä, mutta en sentään jättänyt ponia yksin! Päästiin rata puhtaasti läpi ja maaliviivan ylitettyä mulla oli ihan sika hyvä fiilis! Tasan puoli vuotta sitten oltiin nimittäin kielletty heti ekalta esteeltä ulos minun pudotessa, että on siitä epävarmasta ja kieltelevästä esteponista kuoriutunut ihan kelpo hyppyponi! Kotonakin se menee nykyään esteet ihan kivasti, ja se tykkää hypätä! :)

Katseltiin vielä Ruun suoritus ja hyvän suorituksen jälkeen Rulla tuli hienosti kolmanneksi, on sekin vaan niin näppärä ja hieno! Hyvin mielin lähdettiin kotiin, eikä enää sade tai jäätyminen haitannut...

19 lokakuuta 2014

405. Tämän vuoden HIHS meidän osalta!

Kuten vuosi sitten, mut ja meidän porukkaa voi bongata Helsinki International Horse Showsta,
 tarkemmin Lasten Matineasta lauantaina 25.10.!

Kuvan ottanut Vilma Töyräs!
Viime vuonna osallistuin Vallun kanssa kahteen esitykseen. Oltiin mukana Friisiläisten ja Shetlanninponien hääkatrillissa ja hauskaakin hauskemmassa Jerusalemin Suutari -leikissä, joka muuten komeasti voitettiin, vaikkei mustelmilta valitettavasti vältytty! Viime vuonna Jerusalemin Suutarissa teema oli Inkkarit ja Länkkärit, me edustettiin tottakai Inkkareita. Tänä vuonna teema on hieman eri, mutta sen näätte sitten myöhemmin..

Mutta niin, mitäs meidän porukka tekee? Meiltä tapahtumaan lähtee yhteensä jopa viisi pikkuponia: Klimppi, Karvinen ja Windy ohjasajokatrilliin sekä Vallu ja Ursula ratsastajineen Jerusalemin Suutariin ja jännittävään Shettisten Grand National estelaukkakisaan! Tällä kertaa mä en itse ratsasta, mutta ohjien päästä meitsi löytyy kumminkin.

Oletteko te tulossa HIHS:iin?
Jos olette, minä päivänä?

Jännityksellä odotetan, mitä tulevan pitää. Tiistaina käydään vetämässä kenraaliharkat jäähallilla.
Itsessään jo muuttunut esiintymispaikka antaa vähän lisäjännitystä. Lauantaiaamuna päästään tosihommiin ja lauantai-iltapäiväksi ja -illaksi jään vielä katsomaan muita ohjelmia.

18 lokakuuta 2014

404. Kaikkea kivaa, kuten kouluvalmennus


Tällä viikolla olen ollut joka päivä tallilla, joko Riaa liikuttamassa tai harjoittelemassa ohjasajokatrillia. Siis ai mitä katrillia? Siitä lisää myöhemmin, huomisen postauksessa!

Klimppiä olen siis ohjasajanut pari kertaa viikossa, ja siitä on tullut jo paljon parempi kuin aloittaessani. Kaipa siitä vielä ihan hyvä tulee! Ria on saanut liikkua mahdollisimman paljon ajaen, ja pieni heinämaha on pienentynyt silmissä. Ollaan nyt myös saatu ajaa sänkkärillä, ja pellolta löytyy tosi hyvä mäki! Peltoa ollaankin menty ympäri aina välillä ja ponien takaset ovat joutuneet ihan kunnolla huhkimaan! ;) Ajon ansiosta Rialle on myös kehittynyt hyvä peruslihaksisto, ja tässä koko ajan haetaan lisää voimaa selkään ja takajalkoihin. Tässä viimeisen kuukauden aikana Rialta on vasta löytynyt se voima, jonka oikein päin liikkuminen tarvitsee. Rialla on isot ja laajat liikkeet, jotka tarvitsesvat hyvän kantovoiman. Lähiaikoina on siis ratsastuskin ollut paljon helpompaa ponin ollessa tasaisella tuntumalla ja pohkeella.

Venyy kuin kissa....? Taisitei
Hypättiin keskiviikkona tosi hauskaa, mutta vaikeaa tehtävää! Esteet olivat suoralla linjalla, mutta vinottain toisiinsa nähden. Tehtiin aluksi suoralla uralla erilaisia tehtäviä, mutta sitten tultiin laukassa sitä vaikeampaa tehtävää, jossa ratsastajatkin joutuivat keskittymään hommaan 110 prosenttisesti.

Tehtävässä hypättiin este, ja tehtiin voltti vasemmalle, sitten toinen este, ja taas voltti. Este, voltti ja viimeinen este. Tehtävää on vaikea kuvailla, mutten nyt piirrä mitään ratapiirroksia tai muita. Tehtävää lukiessa tästä se kuulostaa jotenkin todella helpolta, mutta meillä oli ainakin Rian kanssa todella paljon ongelmia! Ensinnäkin kuski touhusi välillä ihan omiaan, ja oli menossa vääriin suuntiin eikä ollut ihan perillä. Toinen ongelma oli Rian vieläkin liian heikko takapää, ei ihan kääntynyt 8m volteille esteiden välissä. Isommalla kentällä olisi ollut helpompaa tehdä tehtävää. Kolmanneksi Ria otti esteistä kuumaa, ja välillä jäi tarjoamaan mm. piaffea ja muuta kivaa.


Saatiin kuitenkin tehtävän mennessä eteenpäin tosi kivaa pätkää, joihin voi olla tyytyväinen. Kaiken kruunasi vielä se, että aivan tunnin lopussa tultiin esteet suoralla linjalla. Pari ekaa kertaa meni säätäessä, mutta viimeisellä yrityksellä kaikki sujui juuri siten kuin piti! Siinä tuli jotenkin todella mahtava tunne, kun ponikin oli ihan innoissaan menossa ja kuunteli mitä pyysin.

Torstaina mentiin pitkästä aikaa Tiina Karkkolaisen silmän alle, ja nyt mulla on paljon uutta inspiraatiota treenaukseen varsinkin Nastan kanssa! Nastan ihana koulupenkki jäi sille nyt hieman epäsopivaksi, joten mulla oli yksi toinen satula, mikä Squrrellakin joskus vuoden alussa oli. Squrren selässä satula oli kamala (ratsastajalle), mutta Nastan selästä se löysi paremman paikan ja asennon, joten munkin oli helpompi sillä ratsastaa. Viime aikoina olen tottunut menemään joko mokkaisilla tai todella pehmeänahkaisilla satuloilla, joissa on tavallaan vähän enemmän pitoa. Aluksi siis tuntui, että liu'un satulassa kuin mikäkin saippuapala, mutta onneksi tunne meni hetken totuttelun jälkeen ohi! :D


Valmennuksen alku meni hieman puutteellisen alkuverkan takia vähän penkin alle. En saanut Nastaa millään irti vasemmalta, se punki mun pohjetta vasten ja puri kiinni kuolaimeen. Nasta on samalla tavalla vino kuin Riakin, eli oikealle meno on helpompaa. Onneksi pikkuhiljaa sain tehtyä ponille selväksi, että myös vasemmalta tulevia apuja pitää kuunnella.

Teimme aluksi hyvää tehtävää, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aika vaikea toteuttaa hitaalla hevosella ja vielä hitaammalla ratsastajalla. Ihan ensimmäisenä piti huolehtia, että poni oli kevyessä ravissa rehellisesti rento ja peräänannossa ja mikä tärkeintä, pohkeen edessä. Enemmän kuin monta kertaa jouduin muistuttamaan ponille, että mä vaadin sitä olemaan nopea ja reaktiivinen. Pikkuhiljaa lisättiin tehtävään laukkaa. Kevyestä ravista piti istua yksi askel alas ja nostaa laukka. Laukan piti nousta ylämäkeen ja heti avusta, eli ponin piti pysyä pohkeen edessä myös laukassa, heti. Työstettiin tätä tehtävää aika kauan, mutta se tuotti tulosta! Lopuksi saatiin jo melko hyviä nostoja, mutta vain silloin, kun olin ratsastanut Nastan kuulolle ja oikeasti pohkeen eteen. Tätä tehtävää mä aion jatkossakin tehdä, sillä sain Nastan tosi kivaksi ja tulemaan rehellisesti kropan läpi. Tehtävää tehdessä myös huomasi heti, kun poni painui pois avuilta. Laukannostot nimittäin olivat niin hirveitä, ettei rajaa.. Askellajeista sai myös paljon joustavampia, kun ratsasti paljon eteen!


Jatkettiin huilitauon jälkeen avoilla, ja sitten suluilla. Ensin kuitenkin ravasin vähän ympyrällä ponia hyväksi, se kun tuppaa katoamaan heti kun ei mitään tarvitse tehdä. Avot olivat ensin huonoja, mutta lisätessä voltin avon eteen päästiin ponin kanssa ihan uusiin ulottuvuuksiin! Selkään meno ei tuntunut kovin hyvältä, mutta ilmeisesti näytti kummallisen mainiolta. Vielä kun saisi hyvän tunteen sinne selkäänkin, niin olisi hyvä. Mutta nyt miettiessäni, olihan se Nasta paljon parempi kuin yleensä! Eikä se edes painanut kädelle = se työskenteli edes vähän oikein.

Hnnngh... ihan karmeeta, kiva luikeroponi
Jatkettiin avojen jälkeen suluilla, ensin vasempaan kierrokseen. Ei tarvinnut montaa sulkua tehdä, sillä ne olivat erittäin sujuvia ja hyviä. Tuli ihan muualtakin taholta kommenttia, että oli tosi hyvän näköistä. En mä yleensä tollasta palautetta saa, että nyt täytyy hehkuttaa! ;) Mutta jottei ihan pilvilinnoihin jääty, kun toiseen suuntaan jouduttiin nimittäin vähän säätämään. En meinannut saada Nastaa millään pois mun ulkoavuilta, joten sulun poikasestakaan ei ollut tietoa. Haettiin ensin pienellä voltilla tasainen taivutus ja tehtiinkin tosi monta volttia, kunnes sain mun ulkoavut taas läpi. Sitten sain ohjeeksi mennä kolme askelta sulkua ja kääntää voltille, ja tehdä taas ihan pieni pätkä sulkua. Tätä toistettiin hetki, kunnes mentiin koko sivu tasaista ja hienoa sulkua! Hienoa, hienoa, kyllä tää tästä lähtee taas sujumaan!

Näin pitäs venyä!
Perjantaina ratsastettiin tunnilla sitä tehtävää, missä keskityttiin saamaan ponit pohkeen eteen. Mä menin Rialla, mutta se on yleensä aika hyvin pohkeella, joten oli vähän tylsä tunti. Hainkin oikeastaan mahdollisimman pitkässä ravissa pyöreää ja matalaa, sekä pitkää muotoa. Pitkän työstämisen jälkeen saatiin aina noin 10 metrin hyviä pätkiä, ei toi oikein vielä jaksa kantaa itseään matalassa muodossa. Laukassa Ripale oli aika huono, se tahtoi painattaa mahdollisimman lujaa. Heti kun kokosin ponia ylemmäs, takaset löytyivät taas matkaan mukaan ihan kunnolla ja laukka oli hyvää, mutta hakiessa ponia alemmas ei mistään tullut mitään. Mutta lohduttaudun siihen ajatukseen, että alhaalla liikkuminen on vielä tolle Rääpäleelle ihan älyttömän vaikeaa......!

Tää kuva on napattu ehkä noin kuukausi sitten ajolenkin jälkeen, ja itse ainakin huomaan suuren eron kuvan Rian ja tän hetken Rian välillä. Otetaan ehkä ensi viikolla taas uudet rakennekuvat ja sitten vertaillaan, että hämääkö mun silmät vai ei ;) Ylälinjaan olisi kiva saada vähän lihasta lisää, sekä takajalkoihin. Muuten makkara näyttää ihan kivalta!

12 lokakuuta 2014

403. Tätä me ollaan tehty


Pitkästä aikaa täällä taas. Materiaalia olisi vaikka muille jakaa (tässäkin postauksessa joku 40 kuvaa, pahoittelen), mutta postausintoa ei edelleenkään löydy. Johtuisikohan se siitä, että blogin päätähti on tämän viimeisen kahden vuoden aikana ollut Squrre, mutta eipä ole enää? Paha sanoa, mutta ehkä mä aina välillä kirjoittelen tännekin jotain pieniä kuulumisia, jos teitä vaan kiinnostaa.

Tytsy on yleensä aina lähdössä niiin positiivisin mielin hommiin!
Talvi lähestyy ja isommatkin kaviokkaat alkavat kasvattaa pientä nalleturkkia.
Tää piiloblondi ilmeisesti luuli, että mä otan sen mukaan hommiin. Noh en ottanutkaan ja tuohon se jäi pällistelemään siihen saakka kun kadottiin kulman taakse. :D Ei ole kyllä ylimääräisillä aivosoluilla pilattu tätä tammaa..

Viikko sitten perjantaina menin Rian sijasta Nastalla tunnilla. Mentiin puomeja ja tehtiin volteilla hommia, ja Nasta oli vähän kummallinen, mutta ihan jees. Menin sen edellisenä päivänä ja Nasta oli silloin ollut aika hyvä!


Viime sunnuntaina pääsin myös noin puolentoista vuoden jälkeen Katrin ihanaakin ihanammalle istuntatunnille (CR)! Aluksi kertasimme hieman aiemmin opittuja juttuja ja teimme ilman hevosia erilaisia harjoituksia. Pian päästiin ponien selkään ja jokainen kurssilaisista sai keskittyä omiin ongelmiinsa kahden ratsukon ryhmässä.

Paljon uutta ongelmaa tuli esiin ja sain koettua niin monta ahaa-elämystä ettei mitään rajaa! Ainut mikä lähinnä häiritsi, oli ratsunani toimiva Nasta, joka oli erittäin hidas ja huono, kun en ehtinyt siihen keskittyä niin paljoa kuin yleensä.

Lyhyesti tiivistettynä mun pitäisi saada oikea käsi olkapäästä asti hieman ylemmäs, jotta olkapäät olisivat tasan. Mun pitäisi myös pyöristää mun selkää alaselästä, jotta istuisin mahdollisimman hyvin ja suorassa. Nyrkit pitäisi saada pystyyn, ja oikea lonkka kunnolla auki. Muutakin korjattavaa toki löytyi, mutta niistä ei nyt mitään tällä kerralla. Vielä tähän loppuun juttu, joka antoi mulle aika paljon mietittävää. Mun käsihän on vähän epätasainen, vaikka olen sitä jo paljon saanut korjattua. Kumminkin välillä ihan tiedostamattani alan vatkaamaan käsillä, aika pienesti mutta ponin suuhun sen kyllä tuntee. Kun lopeteltiin, tulin alas ponin selästä ja Katri käski mun kävellä eteenpäin heilutellen päätä edestakaisin, oikealta vasemmalle ja toisin päin. Tämän jälkeen jouduin juoksemaan edelleen päätä edestakaisin heilutellen. Kannattaa kokeilla, jos on ongelmaa käsien kanssa. Mä ainakin yritän nyt kahta kovemmin päästä hiljaiseen ja kevyeen käteen!


Menin Nastalla tämän viikon tiistaina ihan pikapikaa, ja poni oli ihan ok. Ei mikään paras, mutta tilan puutteen takia en pystynyt tehdä suunnilleen mitään muuta kuin pyöriä ympyrällä. Ripaleella menin keskiviikkona ja perjantaina tunneilla, ja keskiviikkona poni oli oikein mainio! Pystyin istumaan (ehkä CR-tunnin ansiosta ;)) ponin ympäri paremmin ja siten tuin ponia enemmän. Perjantaina mentiin kavalettitehtäviä ja tuli tosi hyvää laukkaa esiin! Ria ottaa vähän kuumaa jopa korotetuista puomeista, ja silloin alkaa jalka irrota maasta vielä enemmän kuin ennen.... Olen myös viimeisen kahden viikon aikana ajanut Riaa mahdollisimman paljon ja se on ollut sen ansiosta myös paljon parempi ratsastaa.


Tänään (lauantaina) mun tarkoitus oli ratsastaa tai ajaa Ria, mutta päädyin pellolla ratsastukseen. Pellolla ratsastus päättyikin sitten yllä olevaan tilanteeseen. Ravasin ympäri peltoa rauhoitellen Riaa ja ajattelin, että kyllä tämä ponin jännitys tästä kohta laantuu. Eipä laantunut ja kun käänsin ponin poispäin laumasta, se hyppäsi pystyyn, pukitti ja hyppäsi pystyyn, sekä koitti toistaa tilanteen vielä uudestaan. Siinä vaiheessa järki huusi, että hyppää pois kyydistä ja niin teinkin. Keskusteltiin ponin kanssa tilanteesta hetki ja sitten hyppäsin satulaan, ja suunnattiin kentälle.

Kerrankin leukakulma on hyvin auki! Nyt vaan jäi selkä matalaksi..

Kentällä poni oli kuin pieni enkeli. Se oli niiin hyvä, ajoittain paras ikinä! ♥ Ratsastin itse normaalia napakammin ja sen huomasi ponistakin, Ria tuli ihan eri tavalla selän läpi kuin yleensä. Välillä Ria ei enää jaksanut kantaa itseään kunnolla ja vasen (heikompi) takanen alkoi painaa, joten poni heittäytyi täysin mun vasenta pohjetta vasten.


Mutta silloin, kun Ria oli hyvä, se oli niin mahtava. Ihan sairaan hieno poni.

Kaikista hienoin ♥

04 lokakuuta 2014

402. No mitäs tämä nyt on?


Näin monta valkoista selkää, ruskeita läikkiä, korvamerkki?

Kuinka suloinen voi lehmä ollakaan?
Jepjep.. Lehmiä - tarkemmin kyyttöjä, vielä tarkemmin itäsuomenkarjaa - tallin piha täynnä! Ei ehkä ihan heti olis tullut tällästä mieleen, mutta noh, tässä sitä ollaan. Ihan hauskoja kavereita nää kolmetoista sorkkajalkaa ovat (ainakin kaukaa katsottuna), lähemmin en ole vielä tutustunut. Valitettavasti mäkin kuitenkin luultavasti joudun ihan kosketusetäisyydelle näiden kanssa, hyhhyh..