13 joulukuuta 2014

423. Ulkoasujuttuja

Mitäs tykkäätte?

422. Kun ei suju


Turhauttaa. Turhauttaa niin paljon.


Onneksi on olemassa Ria, joka suunnilleen aina on edes jotenkin päin hyvä! Mutta sitten Nasta, kun se on vaan niin tuulella käyvä. Ehkä se siitä tasoittuu, kun tottuu taas vähän rankempaan treeniin.

Tiistaina ohjasajoin Nastan, ja vaikka hyviä pätkiä tuli yli odotusten vähintään venyttely tallissa sai mun mieleni mustaksi. Maanantaina poni oli juossut tunteja - mitenkäs muuten kuin väärin päin. Ja se kyllä näkyy heti! Varsinkin aluksi joutuu keskustelemaan aika paljon, minne mennään ja mitä tehdään.


Tämä ohajsajokerta sai mun hermot niin kireelle. Juoksin 45 minuuttia ponin takia. Tuntui, että Nasta ihan v*ttuillakseen oli tuollainen, vaikkei se nyt tietenkään niin ole. Tosi hyviä pätkiä tuli kuitenkin aina välillä, mutta välillä Nasta heitti ihan ranttaliksi. Nyt se on saanut jo vähän lihasta takapäähän, joten olen ottanut ohjasajotreeneihin mukaan laukkaa parhaani mukaan. Ihan nostoista lähtien kaikki kusi. Vasempaa laukkaa kootessa laukka vaihtui, vaihtui ja vaihtui taas.. Kun sain molempiin suuntiin hyvät pätkät yhteisymmärryksessä naulapään kanssa, lopetin. Ja mä olin niin väsynyt, henkisesti ainakin.

:DD häntä

Mutta ei siinä kaikki. Tallissa venyttelin ponin ja vasen takajalka oli niin vaikea. Eteen ja rungon alle se venyi normaaliin tapaan eli hyvin. Taaksepäin venyttäessä ei sitten tullut hommasta yhtään mitään. Jalka oli niin kireä, ja poni repi jalan aina mun kädestä vaikka koitin ihan kevyesti vain venyttää..

Nauroin Nastalle, kun se näytti niin innokkaalta
Torstaina ajattelin ratsastaa Nastan nopeasti läpi. Ainut mikä onnistui, oli Nastalla ratsastaminen. En siis saanut sitä ollenkaan läpi, eikä ratsastus ollut nopea. Väänsin ja väänsin, ja lopulta mulla meni hermot ihan totaalisesti. En saanut vasenta pohjetta läpi, en oikeaa pohjetta läpi, enkä saanut tuntumaa hyväksi kun poni oli täysin pohkeen takia. Mulle tuttuun tapaan aloin ratsastamaan melko agressiivisesti ja lopputulos oli huono, vaikka ihan vähän poni pehmeni. Olisi vain pitänyt pysähtyä, laskea kymmeneen ja hengittää, olla ponille reilu. Halusin kuitenkin edes jonkin asteisen hyvän fiiliksen, joten pyysin jonkun hakemaan westernkanget. Kun kanget olivat päässä, poni oli kuin enkeli. Ei se edelleenkään hyvä ollut, mutta pystyin sentään ratsastamaan.

Harmittaa, mutta ehkä tää tästä taas helpotta, kun ponin omistaja/valmentajani hyppää ponin kyytiin ja ratsastaa vihdoin läpi.

Kuvat viime sunnuntailta, kun ratsastus meni hyvin!

12 joulukuuta 2014

421. Joulukuun Bonus: Onnellinen pienistä asioista



Rankan koulupäivän jälkeen astun tallin ovesta ulos ponien pihattoon. Etsin katseellani pientä rusehtavaa ponia, mutten heti tavoita etsimääni. Huudan ponin nimeä sekä vihellän, jos karvakorvat tavoittaisivat kutsuni. Pian pieni, maailman kaunein tuulen tuivertama ponin naama nousee ylös muiden ponien selkien takaa. Poni kuitenkin pysyy paikoillaan ja etsii malttamattomana maasta heinänkorsia. Talsin rakkaan karvapallon luo ja pujotan sille riimun päähän. Pian puikkelehdimme muiden ponien vierestä ja väleistä, kohti ovea ja tallia.

Tallissa huomaan, että ponin talvikarha on kasvanut ja pörhistynyt. Mutta tuossa tuulisessa säässä muutos ei ole ihmeteltävän arvoinen asia. Haen harjan ja alan sukimaan ruskeaa silkkistä karvaa. Poni on jalkoja lukuunottamatta puhdas, kuten aina. Ainoastaan harjasta löytyy pari vaivaista oljen haituvaa, ei yllätä.


Poni katselee pienillä, suloisilla silmillään ulos tallin ovesta. Tiellä liikkuu koiria ja niiden lenkittäjä, mutta tuo näky on jo niin tavallinen ettei se jaksa kiinnostaa. Joka päivä tuo sama naapurin rouva talsii tuota samaa tietä koiriensa kera. Muuta ulkona ei liikukaan, vaikka tuuli tuivertaa kuin mikäkin myrsky. Haen satulahuoneesta punaisen huovan ja violetin vyön, ja heitän samalla harjan ämpäriin. Se ei osu, vaan lentää lattialle ja joudun noukkimaan harjan ylös seinän vierestä.

Laitan huovan ponin selkään ja sen jälkeen laitan vyön kiinni, mutta vain kevyesti. Tämän jälkeen vaihdan pipon kypärään ja tumput ratsastushanskoihin. Kun mä olen itse valmis, suuntaan takaisin talliin lämmittämään kuolaimet. Ne eivät lämpene käsissäni ja käteni jäätyvät pahan kerran,  joten valutan letkusta lämmintä vettä. Pian Ria saa suuhunsa kuolaimet, jotka se ottaa kerrankin hyvin. Pian bongaan irronneen takakengän - hienoa. Onneksi kengätön jalka ei menoa haittaa!

Kun kello tulee neljä, lähdetään kentälle. Talutan virtaisan ponin hetken päästä talliin ja kaivan liinan satulahuoneesta. Vapaapäivä on näköjään tehnyt tehtävänsä. Liinassa Ria esittää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pukkia ja pomppua, sekä muuta omituista liikehdintää. Kun lapsi on saanut riekkua tarpeeksi, nousen jakkaralta sen selkään.


Tunnilla teimme ensin vastataivutuksia ja taivutuksia käynnissä sekä ravissa. Ria oli aika hyvä jo silloin. Laukassa aloittelimme vastalaukkatehtävät, joita Rims ei ole aiemmin kauheasti tehnyt. Ensin meno oli todella kamalaa, kun paahdettiin menemään ympäri kenttää ponin määräämää vauhtia. Pian sain homman taas haltuun ja ne pätkät mitä saatiin, olivat suorastaan upeita! Niin upeaa laukkaa poni mennä paineli, ettei rajaa. Maailman paras poni yllätti jälleen.

--------------------
Taas kerran se vaalea pilkukas poni on saanut hermoni kireälle. Kaiken maailman kireyttä ja ongelmaa, eikä mikään suju. Mutta jälleen avaan oven pihattoon ja huutelen Riaa nimeltä ja vihellän. Ei mene kauaakaan kuin pienet silmät tapittavat minua kuin varmistaakseen, huusitko varmasti minua. Hetken kuluttua neiti-näppärä tallustaa luokseni pujahdellen ponien välistä, välillä kävellen suoraan päälle. Ria tietää oman arvonsa, ei sen kaikkia maan matosia tarvitse väistää.

En jaksa sitoa ponia mihinkään kiinni vaan haen harjan, sen saman minkä aina, satulahuoneesta ja pidän toisella kädelläni pyörivää ponia. Kun kenttä on vapaa, kiirehditään sinne ja portin sulkeuduttua napsautan narun irti. Maiskutuksesta poni tietää, mitä tehdä. Hetken ajan nautin ponin ilosta, se rakastaa irtona juoksemista. Se rakastaa näyttäytyä maailmalle, se haluaa näyttää kuinka upea onkaan.

Kun ponista alkaa huomata, että voisi mennä pois napsautan narun takaisin riimuun. Kiireellä - milläs muullakaan - talliin ja miljoona porkkanaa naamariin, jonka jälkeen takaisin laumaan. Tänään oli helppo päivä, eikä tarvinnut huhkia ja keskittyä.


Kuinka hyvän fiilikse voikaan tuo poni antaa.

08 joulukuuta 2014

421. Joulukuun Bonus: videopostaus!

Kuvasin tosiaan eilen Ellan ja Roosan avustuksella pitkästä aikaa videopostauksen. Tarkoitus oli kuvata tarkka ja kuvaileva video, jonka taustalla pyörisivät "ääninauha" ja musiikit. Mun piti kuvata heti aamusta asti, mutten ehtinyt taikka jaksanut. Mutta lopputulokseen mä olen kuitenkin aika tyytyväinen.

Linkki videoon. Suosittelen HD:ta

Kertokaapas omat mielipiteenne tästä!
Haluaisitteko enemmän videopostauksia?

06 joulukuuta 2014

420. Lyhyt päivitys

Kun kovasti koittaa panostaa blogiin, ei ehdi oikeasti luoda ajatustakaan sille. Kova kiire kaikkialle veroittaa aikaa ihan liikaa, eikä hitaan koneen avaaminen puoli kymmeneltä illalla houkuta. Mutta olen mä välillä joulukuun juttuja ehtinyt suunnitella, jotain pientä spesiaalia teille! Huomenna tallennetaan muistikortille erikoisempaa materiaalia, joka sitten Joulukuun Bonuksen muodossa ilmestyy tänne kunhan kerkeää.


Nasta menee koko ajan parempaan päin. Ratsastin sen tiistaina sporrat jalassa. Edelleenkin meno on kovin epätasaista ja alussa joutuu ratsastamaan ihan liikaa, jotta ponin saa toimimaan. Onneksi mä osaan vaatia Nastalta oikeita asioita eikä pienet pelleilyt pelota, joten lopputulos on yleensä hyvä. Tiistaina hiulasin kuitenkin ehkä vähän liikaa, ja askellajista laajempaan siirtymiset olivat aika hitaita. Nastan selkä- ja takapään lihakset ovat ihan hirveässä kunnossa, mutta kyllä ne sieltä vielä tulee! Varsinkin selkälihakset alkavat jo nousta kuopistaan.


Tiistaina olikin varsinainen ratsastuspäivä, kun intouduin ratsastamaan myös Rian! Vapaapäiviä oli taas takana pari, joten päätin aluksi liittyä tuntilaisten mukaan alkuverkkana ratsastettuun hippaan. Ria rakastaa tuota leikkiä! Se on siinä niin hyvä. Poni kääntyy heti käskystä, eikä pienetkään kaarrokset horjuta sen tasapainoa. Kiihtyvyys on myös nopeampi kuin kellään muista poneista, eli karkuunkin päästään! Tuntilaiset hyppäsivät myös pieniä ristikoita, ja mä otin aina kunnon työnteon lomassa pieniä hyppyjä. Ria oli ihan ok, ei mikään huono muttei hyväkään. Nyt on taas ilmeisesti menossa jakso, kun ei mene niin hyvin kuin voisi. Ollaan tehty nyt myös vähän vaativampia juttuja tunneilla ja itsenäisesti, kuten sulkuja, vastalaukkaa, keskiaskellajeja sekä Working Equitation -tehtäviä (linkin takaa löytyy lyhyt video näistä tehtävistä, mutta me tehdään näitä tosiaan 100 leveliä helpompina!), jotka saavat Rian ajatukset juoksemaan.

Keskiviikon tunnilla tehtävät keskittyivät lähinnä keskiraviin. Ei saatu oikein mitään tehtyä, mutta Ria oli jälleen perushyvä ratsastaa. Perjantain tunnilla teimme Working Equitation -juttuja, joita Ripale ei ole aiemmin tehnytkään! Se ei oikein tajunnut mitä siltä pyydettiin, mutta hyviä pätkiä tuli kumminkin! Esim. puomin päällä pohkeenväistö oikealle oli kamalan vaikeaa mutta toiseen suuntaan aivan lasten leikkiä. Erilaisille pinnoille, kuten korokkeelle ja matolle meno oli pelottavaa, samoin myös hulahula- vanteen sisälle jalkojen laitto. Kaikkea Ria oli kyllä ihan tyytyväisenä haistelemassa ja varsinkin maistelemassa alkujärkytyksen jälkeen.. Pujottelut ja "erikoisesteen" hyppääminen olivat meidän vahvuuksia, ne taisivat olla helpoimmat tehtävät. ;)


Nastan ohjasajoin torstaina, ja alun väittelyn jälkeen poni oli mitä mahtavin! Saatiin tehtyä paljon erilaisia juttuja, ja laukkakin oli tällä kertaa hyvää. Nyt vasemman takajalan käyttöön otosta ei tarvinnut keskustella kuin hetken, jonka jälkeen poni teki kaiken, mitä pyysin. Lopuksi Nasu järjesti vielä ekstrakivaa, kun "pelästyi" possua loppukäynneissä, kiskaisi multa ohjat kädestä ja laukkaili täysiä kenttää ympäri ohjat perässä noin kymmenen kierrosta. Pienen rauhoittelun jälkeen saatiin taas rentoa käyntiä esiin, ja sitten mentiin pois kentältä.

Ripale kävi torstaina ajolenkillä, samoin kuin tänään! Sillä on nyt ollut aivan hirveästi menohaluja, ja mä olen tottakai antanut sen vaan mennä. Ja on muuten ollut tyytyväinen poni joka lenkin jälkeen! Viileämpien kelien takia Rimsillä on ollut todella paljon virtaa. Tänäänkin se oikein hurjasti heilautti päätään ja teki pienen loikan kärryjen edessä. Erittäin villi poni - eikö?


Nastakin on osoittautunut erittäin toimivaksi kaveriksi. Sen ajatuksenjuoksua täytyy vain ymmärtää, niin kaikki menee hyvin! Itsevarmana lähdettiin nimittäin taas tänään ajolenkille, tuon sinkoilevan kimpopalloponin kanssa. Käytiin sama lenkki kuin edelliselläkin kerralla, mutta aikaa meillä meni varmaan puoli tuntia vähemmän. Turva/tukiponina toimi Nette, kuten viimeksikin. Yksi pölähdys tilastoissa, joka oli ihan samallainen kuin viimeksikin! Kimpoaminen tapahtui myös ihan samassa kohtaa. Muuten Nasta oli hyvä ajaa, ja vinouskin suoristui loppua kohden. Hyvää ravia ja keskiravipätkiä irtosi myös. Lenkin jälkeen oli pilkkuponille tullut jopa pieni hiki päälle.