25 huhtikuuta 2015

455. Jospa jatkettaisiin taas

Jos luotetaan mun matikkapäähän ollenkaan, olen nyt jo neljästi pyyhkinyt koko postauksen ja aloittanut postauksen kirjoittamisen alusta. Tuntuu, että Squrren kanssa lopettamisen jälkeen tämä blogi ei ole saanut uutta tuulta alleen. En saa kirjoitettua mun ajatuksia tänne kunnolla, enkä edes kunnolla tiedä, miten paljon uskallan blogissa julkaista.


Kävimme viime sunnuntaina Nastan kanssa Jyväskylässä asti korkkaamassa kisakautemme. 3-tason kilpailuista kahmaistiin vaivaiset 57% ja kolmas sija eli ensimmäinen ei-sijoittunut. Vaikka muut tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä tulokseen, mä lähinnä halveksin itseäni tuon takia. Nasta on ollut viimeisen kuukauden todella mukava ja hyvä ratsastaa, mutta juuri ennen näitä kisoja alkoi alamäki suoraan suohon. Joo, niimpä, just mun tuuria.
Ysiluokan koeruuhka alkaa ensi viikolla ja satunnaiset kokeet ja suuri läksymäärä vaivasivat jo hetki sitten. Sehän sitten vie kaiken muunkin sähläämisen ohessa lisää motivaatio ratsastukseen. Nasta on ollut nyt viikon ajan huono eikä mua huvita ollenkaan. Hyvin menee ja viikon päästä onkin jo seuraavat kisat, onneksi tutussa paikassa, ulkokentällä ja lähellä kotia. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti ottaa minusta mallia, menestyksen salaisuus on kuin onkin hyvä asenteeni ratsastukseen. Päätin kuitenkin ensi viikolla ryhdistäytyä. Pakko saada poni letkeäksi ja oma mieli ruotuun.


Helpottavaa, että ei tarvitse lähteä Ahvenanmaalle SM-kisoihin. Jo kuukausia sitten iho-ongelmien tullessa eteen hyväksyin sen, että me ei päästä noihin kisoihin. Turhaa se kyllä muutenkin olisi ollut, sillä mä en ole niin hyvä ratsastaja eikä poni ole ollenkaan huippuvireessä, että päästäisiin ratsastamaan hyvä ja onnistunut rata tällä kokemuksella. On siis ollut niin huono kevät, voisikohan joku vielä vähän enemmän potkia päähän. Vuoden alussa pohjat olivat kyseenalaiset ja hyvien ratsastusalustojen paljastuessa Nasta oli kainalot auki. Nyt ei sitten riitä aika, kun SM-kisat järkätään näin idioottimaisesti kauden alkupuolella. Halli SM - täältä me tullaan (kai).


11 huhtikuuta 2015

454. Suurin harppauksin eteenpäin

Satulatta-kuvat viikon takaa
Nastan kanssa ollaan tällä viikolla avattu uusia ulottuvuuksia. Kuten jo viime postauksessa aihetta sivusinkin, kävi meillä uusi valmentaja katsastamassa menoamme ja korjaamassa monia juttuja. Ollaan nyt koko viikon jatkettu samalla teemalla, toki muitakin harjoituksia tekemällä. Nasta on muuttunut paljon pyöreälinjaisemmaksi ja pehmeämmäksi. Maria-valmentajan tavoite onkin saada hevosista pehmeitä ratsastaa, kehittää hevosista pyöreälinjaisia ja kauniita. Ero viikossa on jo huima: Nasta ottaa mut paljon vakavammin ja voimme tehdä tehtäviä aivan eri tasolla. Onhan Nasta muutenkin viimeisten kahden viikon aikana ollut suorastaan mahtava ratsastaa, mutta nyt tuntuu että ollaan noustu uudelle levelille.


Parasta Marian teettämissä tehtävissä on se, että niitä voi tehdä myös maastakäsin. Hänen teettämissä harjoituksissa hevosta joko pyydetään väistämään sisälapaa tarpeeksi pois takasten ja sisälavan kohdalle taivutetun kaulan edestä. Olemme tehneet kahdenlaisia harjoituksia, jotka onnistuvat tosiaan sekä selästä että maasta. Ensimmäisessä harjoituksessa hevosta pyydetään todella matalalle kaulalle, mutta tässä tehtävässä on tärkeää huolehtia, että nenä pysyy luotiviivan edessä ja sisätakanen astuu rungon alle. Ei siis mitään ihmeellistä vielä, alkuverkkaa vaan tavallaan. Toisessa harjoituksessa hevonen kootaan melko ylös, kaulaa taivutetaan sisälavan tasoon (tässä muodossa alakaula katoaa) ja sisälapaa pyydetään pois tieltä ulospäin. Samalla hevosen takajalkoja pyydetään astumaan ristiin siten, että hevosta pyöritetään melko isolla etuosakäännöksellä. Tämä tehtävä saa hevoset jo mainitsemikseni pyöreälinjaisiksi.

Rian kuvat viime sunnuntailta

Ollaan tehty näitä harjoituksia ratsastuksen alkuun ensin maastakäsin ja sitten selästä. Aina kun poni on tuntunut häviävän, olen jatkanut näitä harjoituksia. Silloin Nasta on aina parantunut huimasti ja tullut takaisin pohkeille, kevyelle tuntumalle ja pehmeäksi ratsastaa.

Tiistaina ja keskiviikkona ei tapahtunut mitään kovinkaan jännää, paitsi keskiviikon tuulisella tunnilla Nasta kimposi kahdesti, kun juuri tyhjennetyt roskikset olivat kaatuneet ja ponia ne sitten mukamas niin paljon jännittivät, että piti juosta karkuun. Keskiviikkona tuli kummiskin jäätävän hienoa ravia, joka tosin lössähti aina välillä ponin voimattomuuden ja ratsastajan osaamattomuuden takia.


Torstaina Nasta joutui kunnolla hommiin, kun pistin sille westernkanget suuhun. Ja arvatkaapa kuinka hyvä poni oli, siis aivan jäätävän hieno, herranjumala!! Kaikissa askellajeissa Nasta oli aktiivinen, väistöistä tuli megahyviä ja todella tasaisia ja mikä parasta: saatiin pari superhyvää keskiravia aikaiseksi. Mä en ole ikinä, en ikinä millään ponilla mennyt noin hyvää keskiravia, vai olikohan se sittenkin lisättyä ravia. Ja Nastallehan lisääminen on aivan übervaikeaa, joten tuo oli todellinen työvoitto. Hyvä fiilis palaa edelleen pintaan, kun muistelen torstain ratsastuskertaa. Torstiana Nasu pääsi vihdoin muuten eroon hokeistaan, kun revimme niitä Ellan kanssa kahdestaan irti puolen tunnin ajan. Hokkien irrottaminen helpotti muuten kummasti, kun väänsin oikeaan suuntaan. Sori vaan poni ja sitä rataa.



Perjantaina jatkettiin hyvin fiiliksin, sillä hyppäsimme tunnilla jumppista. Verkassa Nasta oli hieman löysä ja tunki helposti kuolaimen taakse, mutta muuten se oli ihan jees. Aloitimme tulemalla puomeja, ja pikkuhiljaa puomit vaihtuivat ristikoiksi. Jumppikselle tultiin ravissa, ja esteiden ollessa parikymmentä senttiä korkeita Nasta ei oikein jaksanut kiinnostua ja kaikki paino tuntui olevan edessä. Esteet eivät kyllä missään vaiheessa olleet korkeita, mutta takana on jos jonkinmoista ongelmaa ja taukoa vaikka mistä, joten oli ihan hyväkin ehkä aloittaa helpoista tehtävistä.


Esteiden noustessa Nastakin alkoi jo vähän heräilemään, mutta olihan se silti todella löysä ja ällöttävä ratsastaa. Nasta on niin lusmu, että se esimerkiksi neljän askeleen linjalla alkaa esteiden välissä painaa kamalasti ja menee täysin etupainoiseksi. Se ei tosiaankaan yritä tai tee yhtään ylimääräistä, ellei ole täysin pakko. Eilenkin jouduin todella paljon herättelemään Nastaa, mutta lopussa tehtävät sujuivat todella hyvin. Nasta oli hyvin takasilla ja tuli hyvällä aktiivisella ravilla tehtävään, nosti ponnekkaan laukan ekalla esteellä ja jatkoi voimakkaita hyppyjä läpi innarin. Vika kerta mikä tultiin oli todellakin hyvä, ja siihen oli todella mukava lopettaa. Loppuraveissa allani oli tyytyväinen ratsu ja mä itse olin vähintään yhtä tyytyväinen kuin Nasta.


Nastan mukavat päivät jatkuivat vielä tänään, kun poni pääsi maastoilemaan (en siis sillä itse mennyt maastossa). Tallilla järkättiin valjakkovalmennuksia ja pääsin Ripaleen kanssa kävelemään alkukäynnit Iirikselle. Valjakkokärrythän ovat todella näppärät ja helposti kääntyvät liikkuvien aisojen takia, ja kun en ennen ole valjakkovaunuilla ajanut, tuli mulle liikkeelle lähtiessä puolen sekunnin hämmennys. Oli niin hassua, kun aisat ja poni kääntyivät, mutta itse kärryt pysyivät paikoillaan. :D Ria meni oikein nätisti valmennuksensa kuten muutkin valmennettavat ja nyt on kova hinku päästä itse ajamaan Rialla valjakkoa. Kuitenkin vielä suurempi halu mulla on saada Nasta valjaisiin, Nasta olis ihan superhyvä aivan varmasti!

06 huhtikuuta 2015

453. Kisakauden lupaava aloitus sijoituksella

Vitsi mikä päivä tänään on ollut!


Tänään aloitin oman kisakauteni Takkulassa 1-tason koulukisoissa Rian kanssa. Ria oli sunnuntaina suorastaan kamala ratsastaa, joten odotukset eivät todellakaan olleet suuret. Tavoitteemme olikin siis päästä rata vain läpi.

Olin juoksuttanut Rian kotona, mutta kenttä oli hieman koppurainen eikä Rinsessa innostunut juoksemaan. Luultavasti edellisen päivän koulutreenit ja siihen päälle ratsastettu hyvänmielenmaasto teki tehtävänsä, vai menikö sittenkään niin? No ei vissiinkään, sillä Riaa piti koko ajan talutella, jottei se alkaisi säätämään. Verkassa se oli aluksi yhtä kamala kuin edellisenä päivänä, mutta annoin sen laukata pari kierrosta reipasta laukkaa eteenpäin. Laukkaamisen jälkeen jatkoin sinnikkäästi ravailua ja pyysin ponia keskittymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän minuun.


Aluksi Ria oli todella vino ja punki oikeaa pohjetta vasten todella pahasti. Aina kavereihin päin kääntäessä poni lähti kuin ohjus ja puri kiinni kuolaimeen. Mutta mulla oli onneksi hyvin aikaa ja ehdin saada Rian hyväksi. Verkan lopuksi Ripale oli nimittäin erittäin hyvä ratsastaa! Se oli lähellä sitä, mitä se oli parhaimina hetkinä kun ratsastin ponia ahkerammin ja useammin. Toiveikkain ja sanoisinko jopa rauhoittunein mielin kävelimme maneesiin, jossa pieni poni tietenkin jännittyi uudestaan. Tämä ei luontevasti kuitenkaan tullut yllätyksenä.

Poni ihan kippurassa ja kuski kärsii ja näyttää kamalalta kun ei pysty istumaan järkevästi
Aina kun Ria otti pari parempaa askelta kehuin sitä
Valkoisten aitojen sisään päästyämme kävelin tuomarin päätyyn ja annoin ponin katsella ympärilleen. Saimme aloittaa suorituksemme melko nopeasti, eikä Ria aivan ehtinyt silmäillä kaikkia paikkoja tarpeeksi. Pituushalkaisija oli todella jännittynyt ja pysähdys vastusteleva, eikä ensimmäinen askeleenpidennyskään mikään hyvä ollut. Kolmikaarisella poni huuteli kavereita pariin otteeseen, mutta kolmikaarista seurannut askeleenpidennys oli ihan hyvä, vaikka pidin ponin liian sidotussa muodossa..! Pysähdyksestä ja peruutuksesta muodostunut seuraava arvostelukohta meni tosi pitkäksi, mutta ei se mitään. Laukat olivat tällä kertaa se paras osuus radasta, sillä niiden kohdalla numerot alkoivat nousta. Olimme saaneet alkuradasta tasaista 5,5 pisteen linjaa, mutta ensimmäisen laukan kohdalla numeroskaala siirtyi kuuteen. Vasemmassa laukassa suoritetuista tehtävistä saimme ainoastaan seiskoja, kyllä huomasi ponin jännityksen purkautuneen! Laukkoja seuranneesta voltistakin revimme seitsemän pistettä ja Ria oli suorastaan mahtava! Se oikeasti kai tajusi, ettei sen tarvitse stressata. Ihan kuin se olisi huokaissut syvään ja rentoutunut, ihana. ♥ Pituushalkaisija ja lopputervehdyspysähdys olivat ihan hyviä, vaikkei mentykään lähellekään suoraan tervehdykseen.

Mopo lähti käsistä :D
Suuri muutos kuviin, jotka oli otettu alkuradalta (joita en julkaissut)..

Suureksi yllätykseksi tuomari antoi meille mun mielestä tosi hyvät alakerran pisteet, jotka kaikki olivat kertoimella kaksi. Ratsastajan vaikutus hevoseen oli 6, ratsastajan istunta 7 (tätä ihmettelin, sillä istuin tosi huonosti liian pienessä satulassa :D) ja oikeiden teiden seuraamisesta tuli 8!! Tämä ei-niin-tasainen suoritus riitti 61,250%:iin ja olimme loppujenlopuksi viimeiset sijoittuneet, eli 5/18. Ei voisi pikkulikasta ylpeämpi olla, olihan se loppujenlopuksi niin hieno. Ei noilla prosenteilla tai sijalla ole mulle vielä tässä vaiheessa mitään väliä, kunhan Ria saa rauhassa tutustua kisaamisen jännittävään maailmaan.


Ratsastuskuvat Ellan ottamia (Iinan ottamia kuvia varmasti luvassa myöhemmin ainakin pari) ja tämä palkintojenjakokuva © Takkulan talli. Oli vähän noloo mennä palkintojenjakoon tän näkösenä.

Kotona mulla ja Nastalla oli vielä valmennus, joka oli hyvin opettavainen ja ajatuksia herättävä. Luulenpa, että nyt menee meidän viikko-ohjelma uusiksi uusien harjoituksien vuoksi. En oikein osaa kuvailla, millaisia harjoituksia teimme. Vaikka ei ehkä ihan putkeen mennyt (kun oli niin mukamas-vaikeaa :D), jäi silti hyvä fiilis. Ja arvatkaa mitä, Nastalla oli satula selässään kuukauden jälkeen!

KÄÄK ♥

30 maaliskuuta 2015

452. Ei-niin-merkittäviä tapahtumia

Vallu oli ilmeisen ärsyttävä Neilikan mielestä
Nasta on liikkunut viime viikkoina yhtä aktiivisesti kuin aiemminkin. Ria taas on tehnyt hommia vähän epäsäännöllisesti, mutta tällä viikolla on pakko ratsastaa se vähintään pari kertaa, sillä pääsiäismaanantaina startataan Helppoa C'tä Takkulassa. Veikkaan, että kimpoillaan ympäri koulurataa tai sitten jumahdetaan johonkin kulmaan, kun Ria ei ole pitkään aikaan käynyt yhtään missään.

Nasta on tosiaan ollut ihan hyvä. On tehnyt varmasti varsinkin mulle hyvää mennä sillä näin pitkään ilman satulaa, sillä saan poniin nykyään ihan erilaisen tatsin. Oon parina viime ratsastuskertana keskittynyt hyvään ja aika avoimeen muotoon sekä painottanut varsinkin laukassa reipasta ja aktiivista tempoa. Tässä jossain vaiheessa nimittäin mulle kävi sillä tavalla, että annoin ponin höntsäillä ja suoraan sanoen luulin sen menevän hyvin. Nastan askellajit (etenkin laukka) tuntuu selkään melko vahvalta, vaikka poni vain lyllertäisi jalkojen hipoessa maata joka askeleella.

Muoto kerrankin avoin!

Viime torstaina otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastin laukkaa niin paljon ja kauan reippaasti eteenpäin, että poni alkaa oikeasti kantamaan itseään ja siirtämään takasiaan rungon alle. Teimme todella pitkään hommia laukassa, mutta lopulta Nasta laukkasi todella hienosti! Seuraavan päivän tunnilla tuli hyvää palautetta normaalia aktiivisemmista takasista, hyvästä muodosta ja hienoista askellajeissa. Sain perjantain tunnilla siirtymisien ansiosta ponista esiin hienoa käyntiä, hyvää laukkaa ja yhdessä vaiheessa ravi oli todella lennokasta. Torstaina pystyimme muuten tekemään keskiraveja, ne kun tuntuvat olevan Nastalle kamalan vaikeita...

Teimme keskiviikon tunnilla väistöjä ja poni oli aika jumissa oikeasta lavastaan. Venyttelin Nastan torstaina ja perjantaina, ja lauantaina tein itse ratsastaessani väistöjä. Niitä hiulatessa Nasta keveni tosi hyvin ja oikea lapa toivottavasti aukesi vähäsen. Vasemmalle väistöistä saa helposti sujuvia ja lennokkaita, mutta oikealle tehdessä menee homma helposti vain valumiseksi.

Nämä kuvat torstailta, Ellan ottamia
Nämä kaksi kuvaa perjantailta, nää on Iinan ottamia :)

Samana päivänä kun Nasta piti mulle zumbatuntia, hyppäsin Rian kyytiin. Rialla on niin hauska mennä varsinkin nyt, kun olen mennyt Nastalla niin paljon. Ria voisi mun puolesta lahjoittaa Nastalle vähän energiaa, kun se on itse välillä liian reaktiivinen. Rian selässä tuntuu jotenkin niin vieraalta, kun poni liikkuu niin herkästi eteenpäin ja reagoi jokaiseen istunnan muutokseen niin voimakkaasti. Ratsastus meni silti ihan kivasti ja sain Rian ratsastettua läpi. Ei me mitään ihmeellisiä juttuja tehty, mutta kumminkin.

En tajua, mikä mun käsiä vaivaa Rian kanssa... Poni on silti ihan kiva :) ♥
Vallu pääs hyppäämään kisoihin Annikan kanssa ja murunen oli ihan innostunut!
Vallu meni ihan sikalujaa ja Annika ratsasti todella hienon puhtaan radan ♥