17 toukokuuta 2015

459. Vallu voiton vei!

Voittamaton Vallu
onnellisen odottamattomana,
maailman mahtavinpana,
Savijärven shettisnäyttelyn,
ohjasajoluokan oikukkaan,
luokkavoiton lokeroi.


Runnomattoman ruusukkeen,
suitsiinsa sai,
voittamaton Vallu,
Soilan suosikki,
kaikista kallein ja kultaisin.

- - - - - - - - - -  ♥  - - - - - - - - - -

11 toukokuuta 2015

458. Hikoilua hackamoren kanssa

Nelkku näyttää vähän epäilevältä
Torstaina Neilikka ja Leija aloittivat ratsun uransa! Ensin kiipesin Neilikan kyytiin ja Nelkkunen oli niin hassu, kun se katseli mua päätään käännellen suoraan silmiin aivan kuin kysyen, että mitä hiiskattia mä siellä korkealla teen. Leija taas ei tuntunut edes huomaavan mua selässään ja se keskittyi kaikkeen muuhun kuin muhun. Hienosti sekin silti meni, on ne fiksuja!


Nastan oikeasta suupielestä löytyi torstaina pienenpieni vekki, joka oli luultavasti tullut edellisenä päivänä esiin joko estetunnilla tai seuraavalla tunnilla, jolla Nasta juoksi. Nastalla on jostain parin kuukauden takaa se arpi siinä ollut, mutta nyt se vähän kasvoi, joten laitoin ponille hackamoret jotta suu ei joutuisi ylimääräiseen rasitukseen.


Nastahan on tunnetusti kumikaula ja se taipuu vaikka miten eriskummallisiin kiemuroihin. Nasta on myös todella vino, vaikka onkin jo suoristunut todella paljon. Se periaatteessa taipuu molempiin suuntiin täysin samalla tavalla, mutta vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden takia Nastan niskassa on tapahtunut jotain muutoksia, mitkä sitten tulevat aina välillä pintaan. Ja torstaina oli juuri sellainen vaikea päivä, kun pitkästä aikaa laitettiin hackamoret päähän. Nasta varmaan kuvitteli, että pystyy hackamorejen kanssa luistamaan hommista ihan kunnolla.

En tajua mikä ongelma mulla on tullut liian pitkien ohjien kanssa...

Siellä mä selässä yritin saada Nastaa pois oikealta ohjalta, kun se vaan nojasi siihen ja koitti kääntää päätään vasemmalle. Vasempaan kierrokseen Nasta oli melko hyvä, mutta oikeaan aivan karmea. Aloitin hommat käynnissä ja tein lähinnä väistöjä, avoja ja sulkuja. Vasemmalle oli helppoa ja vaivatonta, mutta oikealle joutui kuskikin tekemään hommia kahden edestä. Etenkin ravissa homma oli kamalan vaikeaa, mutta laukassa ei niinkään. Lopuksi ratsastin Nastaa oikeassa laukassa todella matalassa muodossa asetellen kevyesti sisään. Pikkuhiljaa Nasta alkoi taipua ja tulla kevyemmäksi joten päätin treenit siihen.

"Hui saakutti"
Kyttäyksen kohteena valkoinen vuohi Stephen (Kaino-Vieno), musta-valkoinen vuohi Darwin (Neiti Näpsä), harmaa lammas Moriz (Appe tai Affe) ja musta lammas Musta. Joo, niillä on monta nimeä.
Siellä ne taas menee, voi vitsi. Koskaan oo tommosia nelijalkasia nähnyt.

Perjantaina tunnin aiheena olivat avot ja sulut, sekä luonnollisesti kokoaminen. Edelleen jatkettiin hackamorella menoa ja Nasta painoi kuin viiden kilon kivi, mutta vain oikealle ohjalle. Oikealle tuli satunnaisia hyviä pätkiä, mutta vasempaan suuntaan Nasta teki tosi hyvin töitä! Varsinkin ravi vasemmalle oli todella hyvää ja sain ratsastettua hienoja, tasaisia avoja, joissa poni keräsi itsensä kunnolla alle. Sulutkin onnistuivat ihan kivasti. Jäin tunnin jälkeen taivuttelemaan ponia ja lopuksi Nasta oli tasainen, kevyt, hyvä ja taipui molempiin suuntiin symmetrisesti. Jään aivan liian helposti itsekin vetämään ponia, jos se ei olekaan normaali ja taipuisa. Pitäisi vaan muistaa ratsastaa ponia enemmän ulko-ohjalle ja sitä kautta suoraksi ja taipuisaksi molempiin suuntiin. Suoraan meno onkin ollut meillä jo pitkäaikainen ongelma, sillä vaikka Nastan kroppa suoraan menisikin kaula tuppaa usein vääntyilemään oikealle.

Nämä neljä kuvaa © Iina, muut postauksen kuvat on napsinut Ella!
Huomaatteko eron? Vasemmassa kuvassa poni ei taivu rehellisesti, sillä kaula kyllä taipuu mutta pää elää omaa elämäänsä. Oikeassa kuvassa Nasta on rehellisesti mukana hommissa.

Lauantaina olin mukana Karvakaverikeikalla Klimpin ja Karvisen, sekä Bruno-koiran kera. Karvakamujen toiminta on siis sellaista, että eri lajia edustavat eläimet käyvät esimerkiksi palvelutaloissa, hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja muissa sen tyyppisissä tiloissa tai tapahtumissa ilahduttamassa mm. vanhuksia, sairaita tai muita ryhmiä, kuten vammaisia. Tuo vapaaehtoistyö on ihan hauskaa, sillä varsinkin meidän ponit ovat niin toimivia ja fiksuja, sekä ihmiset joiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa ovat mukavia! Kartsa ja Klimppi osaavat muuten mm. kävellä rappusia ja matkustaa hissillä, hauskaa.


Kun palasimme keikalta hain Nastan ja varustin sen. Hackamore etsiytyi jälleen päähän, mutta nyt en jaksanut laittaa satulaa vaan menin satulatta. Tarkoituksena oli ratsastaa Nasta täysin läpi, sillä ei ole kivaa, kun se roikkuu ja kyseenalaistaa kaikkea. Aluksi lähdin jälleen vetokilpailuun mukaan, mutta kun tajusin, että ei tästä näin mitään tule aloin vain väistättämään oikeaa takasta alle ja sitä kautta sain ponin vähitellen taipumaan. Nastan mielestä oli mukamas niin vaikeaa, että piti yhdessä kohtaa hypätä aivan kynttiläksi pystyyn - kahdesti. Onneksi Nasta ei ole tasapainotonta sorttia vaan pysyy kyllä pystyssä tilanteessa kuin tilanteessa. Tämän jälkeen se teki vielä kerran pomppimisshown, mutta muuten se pysyi kyllä kiltisti handussa.

Nyt on takaset alla, tätä lisää!
Vaihdoin oikeasta kierroksesta vasempaan kierrokseen ja tadaa, vaihtaessani takaisin oikeaan suuntaan poni oli kuin aivan eri! Nasta ei painanut enää ohjalle, tuli aktiivisemmaksi takaa ja taipui tasaisesti kaikkialle. Oli varsin mukava ratsastaa miellyttävän tuntuisella ratsulla parin huonomman päivän jälkeen! Tein sulkuja, avoja ja laukkaa kokosin melko paljon, mutta koitin pitää sen kuitenkin aktiivisena. Nasta oli tosi kiva ja sain siitä aika paljon irti vaikka menin ilman satulaa!

09 toukokuuta 2015

457. Ollaanko me sittenkin esteratsukko?

Siltä ainakin vaikuttaa viime viikonlopun kisatulosten perusteella!
© Milla Lankinen
Tosiaan, perjantaina, toukokuun ensimmäisenä päivänä mentiin hyppelemään Uusmattilan seuraestekisoihin. Meitä lähti ihan kunnon porukka, sillä Kia ja Ester menivät Rialla, Lilja Kartsalla, Roosa ja Iiris Netellä, Laura ja Iina Helmillä, Annika Vallulla, Heidi Squrrella, Lia ja Ella Ruulla ja minä tietysti Nastalla. Yhteensä 14 starttia yhteen päivään, huijui. Saldona runsaasti iloisia mieliä ja helkutin hyviä suorituksia, sillä kotiin vietiin vain yksi kielto, 6 aikavirhettä ja kaksi pudotusta. Sekä tietysti ruusukkeet ja suklaalevyt!

Nämä Ellan ottamia!
Hieno päivä, kertakaikkiaan. Itse menin Nastan kanssa 70cm ja 80cm ja suurin osa porukastamme meni jo aikaisemmin 50cm, joten lähdin radalle ihan hyvin mielin. Vähän mua arvelutti että Nasta keksii jotain omiaan, kuten viime kesänä Heidin kanssa.. Silloin se hyppäsi pari ekaa estettä ja lähti täysiä kentän portille päin. Ennen suorituksiani mua jännitti ihan pirusti, sillä estetreenejä ei takana ihan hirveästi kuitenkaan ollut. Tein 70cm verkasta aika pätkityn, jotta poni saisi katsella maisemia ja tottua ajatukseen, että tänään hypätään kiltisti kera kuskin. Verkassa Nasta oli todella hyvä, sillä se eteni ja tuli takaisin. Verkka oli maneesissa ja maneesin katsomopäätyä piti välillä kyttäillä, mutta muuten meni oikein hyvin.


Rata ei ollut järin ihmeellinen, aika saman tyylinen mitä olen Uusmattilassa ennenkin mennyt. Pari linjaa ja vähän kiemurtelua ympäri kenttää, ihan kiva rata se silti oli. Rata alkoi pystyllä, josta kierrettiin kentän toisella pitkällä sivulla sijaitsevalle okseri-pysty kaarevalle linjalle. Tiesin, että ensimmäinen este ei tuota ongelmia. Mutta kakkoselle mun piti ratsastaa tarkasti, sillä se oli lähellä porttia, se oli okseri ja se oli pois portista. Se olisi se este jolla Nasta sanoisi että enpäs menekään vaan lähden kotiin. Vaan ei ollut mitään ongelmaa missään. Nasta oli ihan mun kanssa, vaikka ehkä vähän painoi esteiden väleillä käsille. Muurit ja kaikki mentiin ihan leikiten yli ja päästiin kaasuttelemaan toiseen vaiheeseen, jossa uskalsin ottaa jopa pari riskiä teiden suhteen. 0/0 tulos ja erittäin tyytyväinen ratsukko! Lopulta päästiin sijoille, olimme neljänsiä 23:sta ratsukosta. Ei huono ollenkaan ekoiksi estekisoiksi.

© Henna Huumonen
© Ella Vainio
80cm verkassa Nasta jatkoi edelleen hyvää putkeaan. 80cm rata oli melko saman tyyppinen kuin edellinenkin rata, mutta se ratsastettiin vähän kuin väärinpäin tai peilikuvana. Ei edelleenkään vaikea rata, mutta uusinnasta en oikein välittänyt. Olin luokan kolmas lähtijä, joten verkkasin ennen radankävelyä. Jälki-ilmottautuneiden takia starttasin kuitenkin vasta viidentenä, joten ennen rataa seisoskeltiin pihalla hetki. Ehkä siinä kohtaa Nastan keskittymiskyky vähän herpaantui, sillä 80cm perusrata ei ollut aivan sellainen, kuin olisi pitänyt.


Nämäkin © Ella Vainio
© Roosa Kuisma
Ykköseste oli okseri portille päin ja kakkonen pysty-pysty -linjan ensimmäinen este. Sitä Nasta oli edellisen ratsukon suorittaessa jo hieman kyttäillyt, ja onnistuin siihen ratsastamaan huonohkon tien. Käänsin liian aikaisin ja tultiin hieman vasempaan reunaan, jota kautta Nasta lopulta koitti ohi. Onneksi olin hereillä ja sain survottua ponin esteestä yli ja siitä alkoi sitten sujua paremmin. Kakkoseste kuitenkin rämähti alas, sillä tultiin siihen niin huonosti. Vitonen oli okseri jolle meistä kumpikaan, ei poni eikä kuski, saanut löydettyä paikkaa. Onneksi esteet eivät järin korkeita olleet ja Nasta teki siihen hieman kummallisen hypyn, mutta yli päästiin. Ja päästiin myös perusradan maaliin ja vitsi että oli kivaa!

© Roosa Kuisma
© Jonna Pyymäki
© Milla Lankinen
© Ella Vainio
Lauantaista mulla ei oikeastaan ole minkään laista kunnon muistikuvaa. Ratsastin Nastan kentällä ja se oli muistaakseni tosi hyvä ja sitä rataa. Pakkasin lauantaina myös kamat seuraavalle päivälle. Sunnuntaiaamulla oli talutus, ja talutuksen loputtua huuhtelin Nastan ja letitin sen. Sain tehtyä kerrankin melko hyvät letit, joista olen ihan ylpeä! :D Nastalla on tosi paksu harja (joka pitäisi nyppiä..), joten harjan paksuimmassa kohdassa letit muistuttavat enemmän nutturoita kuin sykeröitä.

Eikö onnistuneet nämä letit ihan kivasti?

Takkulaan päästyä kävin ilmottautumassa ja katselimme hetken ratsukoita, jotka suorittivat parhaillaan ratojaan. Pian laitettiin ratsukko kuntoon ja lähdin ponin kanssa verkkaan. Nasta ei verkassakaan ollut kovin hyvä, mutta silti ihan ok. Tein näin jälkikäteen ajateltuna melko huonon verkan, sillä pyörin ympäri kenttää tehden - en yhtikäs mitään. Siirryin pian itse kisakentälle ja Nasta alkoi tuntua aika huolestuttavalta. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tehdä se päätös, että en starttaa. Kuolaimet nimittäin alkoivat noin parinkymmenen minuutin suussa olon jälkeen vaikuttaa nikkeliallergiseen poniin. En aluksi edes huomannut ponin pientä ahdistuneisuutta, mutta tarkemmin tarkasteltuani Nasta mupelsi suullaan aivan liikaa ja kieli seilaili kuolaimen yli ja ympäri. Vähitellen Nasta huononi vain enemmän ja enemmän ja lopulta se oli kokonaan pois avuilta. Helkkarin hyvä juttu.

Kannus maksaan niin menee hyvin, vai?
Nämä kaikki leimattomat © Ella Vainio
Rata menikin sitten huonosti. Koko ajan mielessä oli keskeyttäminen, mutta en sitä kuitenkaan tehnyt. Toinen pohkeenväistö oli melko hyvä ja tasainen, mutta muuten raviohjelma oli tosi huono. Laukassa sain poniin onneksi paremman tatsin ja kaikki oli helpompaa. Ei ollut ollenkaan hyvä fiilis radan aikana, ei kertaakaan. Olisi oikeasti pitänyt keskeyttää tai olla starttaamatta, mitä järkeä oli raapia 56% kasaan tosi huonolla radalla. Mutta ei voi mitään, nyt vaan taas mietitään mitä kuolaimia kokeillaan. Tilataanko suoraan ulkomailta satasen titaanikuolaimet vai kokeillaanko ensin kolmenkympin kuolaimia... Se tässä on vaikeinta, että Nasta saattaa aluksi sietää kuolainta vaikka puolikin vuotta, mutta sitten allergiaoireet ilmestyvät kuin tyhjästä aivan yhtäkkiä. Onneksi meillä on kotona hyvä kuolain jolla mennä, mutta se onkin kisoihin liian kapea.

© Jenni Vuorinen
Plaah, ei pidä nyt liikaa harmistua. Kotona on kuitenkin mennyt nyt niin hyvin, että ei haittaa ollenkaan tämän tasoinen suoritus, kun tiedän mihin hyvänä päivänä päästäisiin. Maanantaina Nasta oli päässyt Iiriksen kanssa maastoilemaan ja tiistaina kävin ajamassa sen. Nast oli aluksi tosi kökkö ja aivan vino, mutta suoristuttuaan se lähenteli jotain samankaltaista kuten täydellisyyttä! Keskiviikkona hyppäsimme tunnilla ja meni jälleen todella kivasti! Mä olen jo vakavasti harkinnut siirtymistä esteratsastajaksi, sillä Nastakin nauttii hyppäämisestä niin paljon enemmän kuin kouluratojen hinkkaamisesta. Sunnuntaina tuntui, että sillä ei ole mitään motivaatiota edes yrittää. Mutta perjantain estekisoissa sillä oli intoa vaikka muille jakaa, joten mitä tämä kertoo...? Niinpäniin.

Tunnilla tulimme ensin ravilähestymisillä erilaisia linjoja ja lopuksi tulimme samoja linjoja laukassa. Yksi kielto tuli, mutta en ratsastanut tarpeeksi tehokkaasti ja Nasta kyttäsi eri näköistä estettä. Meni kuitenkin niin hyvin ja 90cm korkeat esteet tuntuivat niin helpoilta, joten pyysin Iiristä korottamaan niitä vielä vähän. Ja meni sitten melko hyvin, vaikka esteet lähentelivät metrikymppiä. Eikä tuntunut edes isolta!