24 tammikuuta 2015

439. Kuolainongelma on selätetty ja muuta mukavaa


Jonkin takia nikkeliä sisältämättömät, normaalit ruostuvaa terästä olevat kuolaimet eivät tulleet mieleen kuolaimia nikkeliallergiselle Nastalle etsiessä. Viime sunnuntaina kokeilin noita kuolaimia, jotka ovat siis valmistettu ruostuvasta teräksestä. Ne ovat nivelet, mutteivät taivu "yli". 

Ja jännityksen laannuttua totesin Nastan olevan noilla kuolaimilla parempi kuin millään muulla on koskaan ollut. Sunnuntaina kenttä oli vähän huono, joten tein hommia vain käynnissä ja ravissa ponia tunnustellen. Nasta painoi hieman ajoittain kuolaimelle, mutta muuten se oli aika hyvä ja miellyttävä ratsastaa.

Ei välttämättä mikään kaunis ilmestys
Viikko on muuten mennyt aika normaalisti ja tavallisesti. Tiistaina kävimme tekemässä hankitreenin pellolla ja ponit pääsivät tarpomaan kunnolla maan ollessa paksulla lumikerroksella peitetty. Ella ja Ruu menivät ensimmäisinä, minä ja Nasta toisina ja Riakin pääsi Iina kyydissään pellolle tarpomaan. Edelliseen hankitreenikertaan verrattaessa Nasta oli oikein hyvä, tyytyväinen ja fiksu! Nyt se ei kuin kerran säpsähtänyt Ruun pärskähdystä (siis hui), kun viime kerralla jokaisesta äänestä oli singottava taivaalle.


Keskiviikkona menin tunnin Nastalla ja Ria sai mennä alempitasoisella tunnilla. Ria pääsi keskiviikkona myös ohjasajotreeniin pitkästä aikaa. Ria oli aluksi kuulemma ollut aika jäätävä, muttei poni nyt vähään aikaan olekaan itseään joutunut käyttämään kunnolla. Keskiviikkotunnilla teimme paljon puomijuttuja ja Nasta oli oikein mainio! Puomit olivat lopuksi kunnon kiemuroilla, jotka aiheuttivat meille vähän haastetta ja ongelmia. Mutta muuten meni oikein kivasti. Ja hyvä putki jatkui myös torstaina, kun ohjasajoin Nastan ennen alkeiskurssia! Nasta oli nimittäin todella hyvä. Se oli heti alusta hyvällä ja pehmeällä tuntumalla takasten polkiessa alla aktiivisesti. Treenin pituus jäikin siihen kymmeneen minuuttiin ponin ollessa niin mahtava! Ria meni alkeistunnilla ja talutin sitä tunnin maastossa.

Kuvat nyt on mitä on, kun uusia ei ole :)
Tänään oli taas tunti ja menin jälleen Nastalla. Teimme alkuun ylitaivutuksia mahdollisimman pitkällä ja pyöreällä kaulalla. Jos olisi ollut kisa, kenen pää oli alimpana olisimme selvästi voittaneet sen Nastan kumikaula-efektin ansiosta! Vasempaan Nasta taipui aavistuksen huonommin kuin oikeaan, mutta muuta moitetta en keksi. Tästä jatkoimme pikkuhiljaa nostaen ponien päitä ja kokoamaan niitä. Vasta-asetusten kautta piti ratsastaa ponit ulko-ohjan tuntumalle ja sitten mun piti alkaa tehdä kokoamisia parin askeleen verran. Kokoamisesta luonnollisesti eteenpäin ja taas kokoaminen.

Oikeaan suuntaan Nastasta irtosi tosi kivaa ja hienoa liikettä! Parissa kokoamisessa itsekin jopa yllätyin Nastan tullessa kunnolla takastensa päälle! Eteenpäin ei sitten mentykään niin helposti Nastan jäädessä lisäyksissä pohkeen taakse, mutta pikkuhiljaa. Vasempaan kierrokseen ei tehty tehtävää niin pitkään ravissa, eli en saanut ponia kunnolla ulko-ohjalle ja vapaaksi sisäohjasta. Jouduin oikeastaan koko ajan ratsastamaan sisäpohkeella turhan paljon ponin kaatuessa sisään. Pari hyvää pätkää kuitenkin saatiin sentään.


Laukassa teimme samaa ja vasempaan kierrokseen oli taas vähän vääntämistä. Nasta lukitti vasemman kylkensä ja punki sisäpuolen apuja vasten. Noissa hetkissä tuli vähän ikävä mun kannuksia, joiden käyttöä olen koittanut välttää mahdollisimman paljon. Ehkäpä otan ne seuraavan kerran kentän reunalle roikkumaan, varo vaan Nasta! Oikea laukka oli sitten tosi hyvää, vaikka voimattomuus on vielä selvästi nähtävissä.

Tuntiin sai olla tyytyväinen, sillä Nasta oli hyvinä hetkinä erittäin hyvä! Nää hetket vaan luo uutta motivaatiota treenaamiseen, haluun jo kisaamaan...! Illalla kävimme ajamassa Rian pellolla ja pikkulikka oli erityisen tyytyväinen. Tuntien ja huonojen pohjien takia en ole ehtinyt tai vaihtoehtoisesti pystynyt ajamaan sitä tarpeeksi usein. Tuon ponin pitäisi saada päästellä höyryjä vähintään kahdesti viikossa!

16 tammikuuta 2015

438. Allerginen reaktio

Allergista reagoimista, sitä se oli, se Nastan outo käyttäytyminen suunsa kanssa viime sunnuntaina.

Nastalla on siis ollut nikkeliallergia jo pitkään. Jos normaalit, ruostumattomasta teräksestä valmistetut kuolaimet viipyvät sen suussa yli viisitoista minuuttia, ponin iho alkaa reagoimaan ruostumattomassa teräksessä käytettyyn nikkeliin. Nikkelin takia myös suupielet aukeavat eikä suu sisältäkään päin pysy kunnossa.


Nastalla on siis käytetty kultaisen värisiä auriganista valmistettuja kuolaimia tähän saakka. Viime sunnuntaina kuitenkin alkoi outo käyttäytyminen suunsa kanssa, kun poni muljautteli kieltään kuolaimen puolelta toiselle ja availi suutaan ilman painetta suussaan. Hammaspiikeistä tuo ei voinut johtua vähän aikaa sitten olleen raspauksen takia, joten pienen miettimistuokion kuluttua ponin omistaja päätyi tähän analyysiin: aurigan sisältää myös inasen nikkeliä ja nyt kun nuo aurigankuolaimet ovat sillä olleet jo pienen ajan aktiivisemmassa käytössä, suu ei pysy tyytyväisenä allergisen reaktion takia. Nasta reagoi kesällä myös satulavyön solkiin, jotka osuivat sen mahaan. Ne aiheuttivat ärsytystä sen iholle.


Sitten tullaankin seuraavan ongelman eteen. Mistä nikkelittömät kuolaimet? Tunneilla Nastalla on sellaiset ravikuolaimet, jotka on päällystetty nahalla. Noilla nahkaläpysköillä ei kuitenkaan saa tietenkään kisata koulua tai mitään, joten niistäkään sitten mitään hyötyä ollut. Myös ilmeisesti titaanista tehdyt westernkanget kelpaavat ponille, mutta niillä en edes kotona halua mennä kovin paljoa. Torstaina menin Nastan noilla kangilla ja laitoin kaksi ohjaa kiinni, kun yleensä westernkangissa on vain yksi ohja. Aluksi olin ihan hukassa kahden ohjan takia, mutta kun sain ohjien päistä oikein kiinni ja homman hanskaan Nasta oli aika kiva! Tai siis se ei ole koskaan aiemmin ollut noin hyvä westernkangilla. Nuo siis käyvät hätävarana, jos laittaa myös kankien nivelosaan ohjan kiinni.

Onneksi tallin omistajalla on hyvät suhteet ja parin kyselyn jälkeen hän sai käsiinsä aika hyviä kuolainehdokkaita. Titaani- ja kuparikuolaimia on nyt siis lähdettävä metsästämään ja testamaan, toivottavasti ei nyt maksaisi ihan hirveitä summia tämän ongelman selättäminen..

Nasta kiittää avusta!
Jos siis tulee vastaan kokonaan titaanisia tai kuparisia 12,5 kokoisia kuolaimia (kuolainrenkaankin täytyy olla nikkelitön!), tulkaa vinkkaamaan mulle! 

11 tammikuuta 2015

437. "Hevoseton on huoleton"

Ja noin se kaikille hevosensa kanssa ongelmissa painineille vanha tuttu sanonta kuuluu.


Viikko meni aika samaan tapaan kuin tavalliset kouluviikot. Maanantaina en mennyt tallille ja tiistaina, eli Loppiaisena, ajoin Rian pellolla ja Pee tosiaan tuli takaisin (selaa pari postausta taaksepäin.) Nasta sai viettää vapaata.

Keskiviikkona oli tuttuun tapaan ratsastustunti. Menin Rialla ja teimme väistöjä sekä sulkuja käynnissä ja ravissa. Ria ei ollut mikään ihmeellinen, mutta ihan ok ja vastaanottavainen. Torstaina ratsastin poikkeuksellisen seurallisen ja virkeän oloisen Nastan ennen tunteja. Nasta oli ihan hyvä, mutta sen keskittyminen katosi välillä aika radikaalisti.. Torstaina Ria meni ensimmäisen alkeistuntinsa ja talutin sitä sen puolisen tuntia, minkä se meni. Perjantain tunnit siirrettiin sunnuntaille ja näin ollen kävin pitkästä aikaa ajamassa Nastan! Nasta oli todella hyvä ja ponista lähti ajoittain hienoa ravia irti. Kävimme myös ajamassa pimeässä Rian, joka ei oikein malttanut odottaa hitaampaa takana tulevaa Vattua.


Lauantaina Ria jatkoi alkeisponin uraansa ja nyt se meni tunnin alkeiskurssilla, eli käveli pysähdyksiä ja pujottelua tehden kenttää ympäri. Talutin sitä taas ja nyt Ria oli jo paljon parempi kuin torstaina, vaikkei se kaikissa tilanteissa malttanutkaan keskittyä ja kuunnella taikka sitten seisoa. Ria meni tunniksi ulos ja tämän jälkeen se pääsi vielä pitkälle ajolenkille! Aikaa ei tosin paljoa mennyt kun ravaten mentiin, mutta kilometrejä senkin edestä. Ja Ria oli niin tyytyväisen oloinen hikilenkin jälkeen, se vaan tykkää tehdä. ♥


Sitten päästäänkin jo postauksen otsikkoon. Yllättäen huolen aiheena on taas Nasta, Ria kun on tammakaksikosta se (tässä tapauksessa) tasaisempi ja se, joka pysyy lähes samana tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten jo sanoin, perjantain tunnit siirrettiin sunnuntaipäivään. Menin tällä kertaa Nastalla ja poni oli jo juossut yhden tunnin ennen mun tuntia. Nasta oli aluksi todella hankala ja koitti vain mennä maata pitkin etupainoisena ja matalana. Vähitellen sain sitä paremmaksi, mutta kun nostin sen oikeasti takasilleen alkoi outo suun avaaminen. Hienosti oli poni heittänyt kielen kuolaimen ylle. Nasta teki sen vielä toisenkin kerran, mutta oli ennen sitä ihan hyvä ja miellyttävä. Ja toki sen jälkeenkin. Oikeassa laukassa sain vielä jonkin verran tehtyä hommia, mutta vasemmassa kierroksessa oli turha unelmoida hyvästä laukasta ja onnistuneista tehtävistä. En kuitenkaan vielä tarkemmin halua puhua, mikä ongelma on kun saattaa ihan varusteistakin johtua tai vakavammista ongelmista. Siitä sitten myöhemmin, jos ollenkaan.


Huomenna menen mahdollisimman valoisan aikaan tallille ja koitan ratsastaa Nastan uudestaa, vähän eri varusteilla. Josko sitten paranisi meno, saa nähdä. Peukut ja varpaat pystyyn, että saadaan poni taas kuntoon. Ja vaikkei Nasta oma ponini olekaan, se on kuitenkin sen verran tärkeä että eipä mulla tällä hetkellä oikein muuta pyöri mielessä kuin tämän päivän tapahtumat. Postauksestakin tuli ihan sekava, kun en saa ajatuksia täysin selviksi......

Nastan kuvista iso kiitos Esterille!

10 tammikuuta 2015

436. Uusi vuosi toi mukanaan uuden ulkoasun


Tämmönen tällä kertaa, mitä mieltä olette?
Violetista taustasta en vielä ole satavarma. Mutta kyseinen ulkoasu on ollut ehkä kaikista työläin. Aloitin tätä vuoden alussa, mutta varsinaisen kunnollisen suunnitelman ja idean sain päähäni vasta tänään. Bannerin muoto ja kuva joka on esillä eniten olivat jo aiemmin varmoja, mutta kaikki muu sitten epävarmpempaakin epävarmempaa. Kuitenkin tykkään tästä luultavasti kaikista eniten viimeisimmistä bannereista. :)

06 tammikuuta 2015

435. Kukas se täältä taas löytyy?


98 postausta sitten itkettiin tämän pienen punaisen mounttitamman perään.
Mutta miksi laumasta löytyy taas tuollainen, samanniminen ja samannäköinen?


 Tervetuloa takaisin, Pikku-Pee♥