19 heinäkuuta 2015

466. Alamäestä vauhtia ylämäkeen

Voittajan on helppo hymyillä! Teivon shettiskäyttikset 12.7.
On tää vaan niin haasteellinen harrastus kun ikinä ei voi tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan vai tuoko kenties mitään. Tuntuu, että viimeaikoina asiat ovat sujuneet joko hepparintamalla huonosti ja muualla hyvin tai toisin päin. Viime päivinä ja varsinkin viikon alussa ratsastus ja kaikki hevosiin liittyvät asiat ovat tuntuneet todella vaikeilta ja kaikki haasteet ovat olleet liian vaikeita ylittää. Nyt kun saatiin tähän muutos, tulevaisuus on alkanut mietityttämään ja kaikki valintoihin liittyvä tuntuu painostavalta.. Pudotin myös kännykkäni tallin betonilattialle näyttö edellä, eikä näyttö enää tätä kestänyt ja tänään mun hampaasta lohkesi pala pois, kivaa.

Oriit Niilo ja Ruhtinas sekä mini-Kartsa
Kävin keskiviikkona Räpäleen selässä ja kun possujen kyttäämiset ja muut pelleilyt olivat jääneet taa, poni oli aika kiva!
Oikea laukka tuotti silti tosi paljon ongelmia voimattomuuden takia..
Mielummin mä silti uhraan jo hyvän aikaa ehjänä kestäneet kännykän ja hampaan, jotta ratsastus sujuisi! Kuten olen jo kertonut, olen joutunut ratsastaa Nastaa nyt ilman raippaa, jotta se herkistyisi pohkeelle ja sen oma moottori saataisiin käyntiin. No, mä olen ollut jo suunnilleen luovuttamisen partaalla, kun en vaan ole saanut ponia kuulolle ja meno on tuntunut selkään niin huonolta. Hyvää tässä on se, että mun on ollut pakko juosta tai liikkua jollain muulla tavalla huonoa fiilistä pois, niin on tullut tän viikon aikana tehtyä kolme lenkkiä ja pari erilaista lihaskuntotreeniä, kuuden päivän aikana! Tänään tuollainen liikunta sai siirtyä muuhun ajankohtaan, sillä suuntasimme pyörämme aamulla tallille ja ohjasajoin Nastan, joka oli ihan mainio ja oli tosi söpöllä tuulella! Tämän jälkeen pyörien suunta kääntyi Pajulahden liikuntakeskukseen ja kiipeilypuistoon! Vietettiin siellä yhteensä reilut viisi tuntia matkoineen ja tuli kyllä ylitettyä itsensä monta kertaa, kun riipuimme siellä monen kymmenen metrin korkeudessa polvet tutisten.. Hauskaa oli ja nyt väsyttää, suosittelen vierailua jossain tuollaisessa kiipeilypuistossa ehdottomasti!

Christa Ruhtinas - Dandy, NaUra 2-taso 11.7.
Teivo 12.7., kuva otettu sadeviitan läpi
Nastakin on pitkästä aikaa joutunut hommiin - nimittäin siellä kentän aitojen sisäpuolella. Mä en oo vaan saanut ratsastettua ponia hyväksi, joten tähän väliin oli ehkä ihan hyvä pyytää ponin ratsuttanutta tallin omistajaa Liaa kiipeämään palleroisen kyytiin. Nasta oli kuulemma ollut tosi hyvä, mutta oli kuitenkin kyseenalaistanut pyyntöjä alkuun tosi paljon ja alkanut toimia vasta puolen tunnin työstämisen jälkeen. Noh, pääasia tässä nyt on se että poni on nyt läpiratsastettu ja astetta helpompi mulle. Ohjasajaen ja ajaen Nasta on paljon helpompi saada liikkumaan oikein, selästä käsin se sluibailee ja lintsailee mielellään. Lia meni ponilla vielä ennen mun perjantaista tuntia ja koska Nasta ei ollut pohkeelle mikään nopein ja kevyin, sain avukseni kolmen tai neljän sentin rissat, jotka tuntuivat aluksi kamalan pelottavilta..

No ei se poni kai voi toimia, kun kuski on ihan mutkalla
Ponin kyljet eivät kuitenkaan vuotaneet verta ratsastuksen jälkeen tai mitään sinne päin, joten kaikki hyvin. Aluksi jouduin tosiaan käyttämään kannusta tosi paljon, mutta lopussa kannusta ei enää tarvittu niin paljoa ja Nasta tuntui varsin kivalta! Teimme aluksi Maria-valmentajan tehtäviä, jotka ovat niin hyviä että itkettää. Oikealle Nasta teki hienosti hommia, mutta vasemmalle en saanut itseäni kasaan ja tuntui koko ajan siltä, että poni valuu mun altani joka suuntaan. Tunnin lopuksi teimme laukassa voltit kulmiin ja pitkällä sivulla piti ratsastaa avoa. Vasemmassa kierroksessa Nasta olisi kovasti halunnut lähteä tunkemaan mun sisäpohjetta vasten, mutta oikea laukka oli aika hyvää ja varsinkin muodosta saimme paljon hyvä palautetta. Sain kuitenkin kuulla tunnin aikana ehkä noin viisikymmentä kertaa mun liian taakse ajautuvista pohkeista. On niin hauska huomata, kuinka paljon keho huijaakaan. Musta tuntui koko ajan, että mun jalassa ollut kannus tökkii ponia kainaloon tai satulavyön taa, mutta tosiasiassa mun jalka seikkaili pahimmillaan lähes puolessa mahassa. Heti kun sain pohkeen oikeaan kohtaan kiinni, alkoi Nastasta löytyä uusia nappuloita, joita oli helppo ja kevyt painella.


Ja siis niin, mä olen tehnyt Nastan kanssa hommia jo reilun vuoden, eikä siltikään suju vaan meno näyttää siltä, että istuisin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Ehkä musta kuitenkin vaan tuntuu siltä, kun meidän meno on välillä ihan hyvää ja yhteistyökykyistäkin! Viime aikoina ei ole tosiaan mennyt kovin kehuttavasti, mutta jospa tämä alamäki antaisi meille vauhtia ylämäkeen! Intoa multa ei tällä hetkellä kyllä puutu ollenkaan.

12 heinäkuuta 2015

465. Pikkuponien pomppupäivä


En enää tänään ehdi kirjoittaa kunnollista postausta kuluneesta viikosta, mutta haluan kuitenkin julkaista jotain, joten saatte tänään ihasteltavaksenne pinkan kuvia Klimpistä, Karvisesta ja Vatusta, jotka pomppivat lauantaina irtona jopa reilut 70cm!

Pallomasi
Tyylinsä kullakin

Löytyikö kuvista suosikkia?

09 heinäkuuta 2015

464. Monipuolisuus on tärkeää


Kun tekee pitkään töitä ponin kanssa, joka ei neljän kentällä putkeen vietetyn päivän jälkeen anna sinulle laitumelta kiinni, on ollut pakko keksiä monia liikutusmuotoja. Ei Nasta oikeasti karkuun juokse tai edes ota askeltakaan poispäin ihmisestä, mutta sen ilmeestä ja olemuksesta huomaa, että sitä ei oikeastaan kiinnostaisi. Kun Nastaa taas hakee hommiin pitkää maastoa tai reipasta ajolenkkiä seuraavana päivänä, on pienissä, tuikkivissa silmissä aivan erilainen katse ja Nasta lähtee mielellään hakijan mukaan talliin.

Monipuolisuus liikutuksen suhteen on siis tärkeää varsinkin sellaisten ponien keskuudessa, jotka menettävät intonsa ja työmotivaationsa hetkessä. Nasta on juuri tuollainen poni, sillä silloin kun se kokee asiat tylsiksi, se joko sulkeutuu omaan kuoreensa ja on todella hidas tai vaihtoehtoisesti aloittaa oman shownsa kimpoilemalla ympäri kenttää. Nasta järjestää itse omin voimin itselleen mieluisampaa tekemistä. Tämän takia pyrin pitämään kenttätyöskentelyn minimissä, vaikka esimerkiksi tällä viikolla tähän tavoitteeseen ei päästäkään. Myös ratsastustunnit ja muut jo aikaisin sovitut treenit tai yhteiset kiipeilymaastot määrittelevät viikottaisten liikutuksien muotoja monella tapaa. Jos kouluratsastuspäiviä on jo muutama takana eikä ole mahdollisuutta lähteä kentän ulkopuolelle, pyrin joko ohjasajamaan, tekemään puomitreenin tai hyppäämään.


Nastan liikutukseen kuului vuosi sitten ainoastaan kentällä ratsastusta ja harvoin heitettyjä maastolenkkejä. Voitte vain kuvitella, kuinka tylsää kaikki oli Nastan, virkeän ja uteliaan sielun mielestä. Samaa toistavien treenien vuoksi Nastalta katosi kokonaan motivaatio ja miellyttämishalu, nyt se tekee asioita vain pakon edessä, harvoin ns. suoraan sydämestä. On toki niitäkin päiviä kun poni on alusta saakka hyvä ja haluaa miellyttää ihmistä, mutta helppoa Nastan kanssa ei ole. Nasta pitäisi saada houkuteltua tehtävän saloihin ja jos tehtävä on Nastan mielestä liian helppo, ei ole toivoakaan saada onnistuneita pätkiä. Haasteelliset asiat ovat enemmän Nastan mieleen, mutta esimerkiksi laukkaspurteilla ponin saa hyvin kiinnostumaan tehtävästä.


Miten monilla keinoilla Nasta sitten loppuviimeeksi liikkuukaan? Monilla, voin näin ensiksi todeta. Kentällä pyörimiseen kuuluvat toki erilaiset tehtävät ja aika usein pidän ratsastuksen teeman  samaan aikaan taivutuksissa ja väistöissä tai siirtymisissä ja vähän tarkemmissa jutuissa, kuten teiden huolellisesti ratsastamisessa. Välillä mulla ei ole mitään visiota tehtävästä ja aika monesti huomaan pyöriväni ympyrällä tavoitteettomasti. Ratsastustunneilla ja valmennuksissa tehtävistä ei tietenkään tarvitse huolehtia. Nastan ohjasajotreeniin sisältyy usein vähän kootumpia asioita, sillä niitä on helppo harjoitella maasta käsin. Pari kertaa olemme esimerkiksi tehneet laukanvaihtoja ohjasajaen, vaikka idea niihin tulikin ponin omasta aloitteesta. ;) Enimmäkseen ohjasajan Nastaa ravissa ja käynnissä, sillä laukkaan ei vielä riitä ponin fyysinen voima (vaikka ne laukanvaihdot silloin hyvin onnistuivatkin) ja mun oma osaaminen. Esteitä koitan hypätä edes kerran kahdessa viikossa, vaikka kerta viikkoon voisi olla Nastalle jopa mieluisampaa. Ilman valvovaa silmää en viitsi hirveästi hypellä, sillä me molemmat Nastan kanssa vasta opettelemme, enkä halua töpeksiä mitään peruuttamattomasti. Meidän menoon kuuluu tottakai myös polocrosse, jota pelaillaan satunnaisesti, ne harvat riimulla tai pelkällä kaulanarulla ratsastetut kerrat ja tavalliset ilman satulaa tehdyt treenit, sekä talvisin tottakai pellolla tehdyt hiihtoratsastustreenit.


Kentän ulkopuoleltakin löytyy toki vaikka minkälaista tekemistä. Syksyisin pelloille voi mennä ratsastamaan, vaikka viime vuonna teimmekin vain yhden treenin pellon pitkässä ruohikossa. Koitan käydä ajamassa Nastan vähintään kerran viikossa, sillä siitä Nasta tykkää varmaan kaikista eniten kiitolaukkapätkien jälkeen. Tallin läheltä löytyy todella hyviä maastoja, mäkiä, hiekkateitä ja mikä parasta, myös uittoranta ja hiekkakuopat, joilla on tosi kiva käydä kiipeilemässä. Mäkitreenejä tehdään kerran viikossa kävelemällä naapuritallin ohi metsään, jossa on monta pitkää ja jyrkkää mäkeä. Niitä on kiva kiipeillä, sillä metsässä saa olla aivan rauhassa ja kiipeily ei muutenkaan rasita mieltä juuri ollenkaan. Selästä käsin en käy Nastan kanssa kovin usein pitemmissä maastoissa, sillä ajaminen on paljon tehokkaampaa. Tulee toki sitäkin tehtyä pari kertaa kuukaudessa. Nyt uutena lajina mukaan meidän liikutuskalenteriin on tullut valjakkoajo, vaikka siinä olemme molemmat vielä aivan untuvikkoja eikä tallin pieni kenttä helpota opettelua ollenkaan.


Meidän viikkokalenteri näyttää siis aika hyvältä, eikä toistoja tule kovinkaan paljoa. Näin pysyy sekä kuskin että menopelin mieli virkeänä ja tulevaisuus valoisalta, harjoittaahan erilaiset liikutusmuodot hieman eri lihaksia. Hyvänä esimerkkinä toimii Nastan takapää, joka on ajolenkkien myötä saanut paljon massaa ja takaset ovat saaneet runsaasti lisää voimaa. Nyt aloitin tosiaan käymään ahkerammin kiipeilemässä, sillä ennen ei tullut sitäkään juuri tehtyä. Pyrin tekemään kiipeilytreenin kerran viikossa ja itseasiassa tänään lähdetään taas käppäilemään mäkiä ylös ja alas. Uutena lisänä meidän takapäähän keskittyviin harjoittelumuotoihin on tullut mäkeen peruuttaminen. Meillä on tosiaan tallin pihassa juuri sopivalla jyrkkyydellä varustettu mäki, johon poneja peruutetaan noin joka toinen päivä maastakäsin. Aluksi peruutuksia tehdään tosiaan vähemmän ja määrää lisätään sen mukaan kuin tuntuu järkevältä.


Vaihtelu virkistää sekä ratsua että ratsastajaa, vai mitä? :)

08 heinäkuuta 2015

463. Pieniä toivonpilkahduksia

Viimeisimmässä postauksessa, jossa kerroin mun ja Nastan kuulumisista tuli todettua moneen kertaan, että ei suju, ei suju eikä edelleenkään suju. No nyt on meno onneksi taas vähän korjaantunut ja Nasta on palautunut maantasalle miettien, joutuuko niitä oikeita hommia sittenkin tekemään.

Kuvat vanhoja kuvituskuvia
Perjantain tunnilla menin ilman satulaa ja teimme mm. kymmenen metrin laukkavoltteja, ravivoltteja ja keskiraveja sekä pituushalkaisijoita laukassa. Nasta oli tuttuun tapaansa todella hidas ja suorastaan laiska, sillä laidun todellakin löysistyttää ja raipan tuen puutteessa poni ottaa kaiken irti kuskista, joka ei ihan loppuun asti pyydä. Aloitimme kuumana päivänä tehtävät suoraan laukkapituushalkaisijoilla, eli joka toisella kerralla pituushalkaisijalle kääntäessä piti nostaa oikea laukka ja joka toisella kerralla vasen. Vasemman laukan nosto oli joka kerta suorempi ja tasaisempi kuin oikean laukan nosto. Oikeassa laukassa Nasta muutenkin kiemurteli enemmän ja painoi vasenta pohjetta vasten. Jatkoimme laukassa kymmenen metrin volteilla ja Nastan laukatessa tuskin ollenkaan volteista tuli todella epämääräisiä. Kun sain poniin vähän potkua, alkoivat voltitkin sujua ja saimme aikaan itseasiassa todella kivoja ja sujuvia voltteja.


Keskiravit tehtiin pitkällä sivulla siten, että sivun alkuun ja loppuun piti tehdä ravivoltti, jolla lisäys tulisi valmistella tai koota pakka jälleen kasaan. Aluksi Nasta oli niin ponneton kuin ikinä voi olla, sillä välikäynnit olivat tuudittaneet sekä kuskin että ratsun pieneen horrokseen. Apinanraivolla ratsastaen Nasta alkoi jälleen vähän herkistyä ja saimme aikaan jotain keskiravin kaltaisia. Viimeinen keskiravi oli jo ihan hyvä, vaikka ponin ollessa liian voimaton ja minun tukiessa sitä liian vähän muoto ei säilynyt tasaisena. Siihen oli silti ihan kiva lopettaa, sillä Nasta reagoi sekä eteen että taa ja oli vastaanottavainen kaikille avuille.

Lauantain ja sunnuntain Nasta sai lihoa ja löhötä laitumessa. Lauantaina oli niin kuuma, että vapaapäivä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Sunnuntaina päiväni kului mukavasti sunnuntaitalutuksen ja Suurhollola-ravien parissa. Maanantaina keskityin lähinnä Maria-valmentajan oppien kertaamiseen, sillä tajusin viikonloppuna, että mä olen ihan kokonaan unohtanut tehdä Marian teettämiä harjoituksia. Ei voi kyllä ajatuksenjuoksua kovin kovaan ääneen kehua, sillä nuo tehtävät ovat olleet Nastalle niitä parhaita tehtäviä, joita sillä voi tässä hetkessä tehdä. Ne houkuttelevat oikeat lihakset esiin ja Nastan aiemmin kovin kuiva suu on hyvin toiminnassa tehtävien myötä. Nasta jatkoi edelleenkin löysäilylinjaansa, mutta väläytteli myös niitä kivojakin pätkiä! Tein lopuksi hommia pienten siirtymisien parissa ja vaikken treenejä sanoisi onnistuneiksi, sain Nastasta silti edes jotain irti.


Tiistaina laitoin parin sentin kannukset jalkaan tehostamaan pohjeapuja ja samassa päätin, että ratsastan Nastaa vaikka puoleen yöhön saakka, jos hyviä pätkiä ei tule. Onneksi niitä sitten tulikin ihan roimasti eikä tarvinnut edes tuntia puurtaa kentän aitojen sisässä!

Tein pitkään käynnissä hommia ja Nasta oli aika kivan tuntuinen. Nasta ryhdistäytyy sateisella säällä ja aluksi vielä vähän ripottikin vettä, joten Nasta oli vähäisestäkin sateesta ryhdikkäänä menossa. Vähitellen sade lakkasi ja Nasta sanoi että tylsää, keksitään jotain muuta tehtävää välillä. Aloin pyytämään sulkua aina pari askelta toiseen ja pari askelta toiseen suuntaan. Nasta heräili tällä tehtävällä ihan kivasti, mutta sitä energiaa ei pitkälle riittänyt. Pyrin seuraavaksi nimittäin tekemään käynti-ravi -siirtymisiä avon sisässä, mutta Nastan lällätellessä mulle en saanut edes kannuksella törkittyä ponia eteen. Lopuksi tuli hyvä pätkä avoa ja hyvä siirtymä, joten otin vähän laukkaa molempiin suuntiin. Kamalaa ja laiskaa laukkaahan sieltä vain tuli, mutta pyysin Nastaa laukkaamaan runsaasti eteenpäin ja vähitellen ponin reaktiot tulivat enemmän ja enemmän ajallaan, eivätkä vasta viiden sekuntin päästä jos silloinkaan.


Kerrankin päähäni putkahti kesken ratsastuksen hyvä tehtäväidea, nimittäin peruutukset! Ne jos jotkut saavat takapään handuun, ja niitä kelpaa kyllä Nastankin kanssa treenata vaikka joka päivä. Nasta on selästä käsin todella huono peruuttaa, vuosihan sitten se ei edes peruutanut vaikka joku tuuppasikin sitä lavasta maastakäsin. Tästä ärsyyntyneenä "opetin" Nastan peruuttamaan silloin, kun raipalla naputetaan etujalkoihin polven alapuolelle sääriluuhun (mikä onkaan). Hevonen peruuttaa kyllä siitä muutenkin ihan luonnostaan, voitte kokeilla. Viime aikoina Nasta on tehnyt peruutukset tosi hyvin, mutta viime viikkoina niiden kertaus on jäänyt aivan taka-alalle, ja sen kyllä huomasi!


Nasta oli aivan toimintakyvytön ja haistatti mulle paskat heti kättelyssä. Se ei vaan peruuttanut, en ihan oikeasti saanut sitä peruuttamaan siististi ja tasaisesti. Oli siis ihan pakko pyytää Ella apuun näpyttämään etujalkoja raipalla. Ja kyllä oli tammalla takajalat pitkästä aikaa alla ja vitsi miten ne olivatkaan alla! Tein siis siirtymisiä pysähdys-peruutus-laukka, ja Nasta tosiaan pysähtyi pienestä ohjan puristuksesta, peruutuksesta ei puhuta, ja nosti laukan tosi voimakkaasti ja ilmavasti ja jatkoi laukkaa takasten päällä. En ole pitkään aikaan saanut Nastasta irti noin hyvää laukkaa, tuli siis aika hyvään saumaan tämä tehtävä. Laukkaaminen tuntui niin helpolta ja tuntui siltä, että olisin voinut kääntää Nastan aivan pienillä avuilla piruetille ja kaikki olisi pysynyt kasassa, nää on niitä hetkiä joiden takia tätä jaksaa! Ravikin oli tosi kivaa ja Nasta kantoi itsensä hyvin, eikä ollut poni muuten pätkääkään hidas reagoimaan tai huono suusta! Niin vaan se sluibaa hommista, en voi kieltää etteikö Nasta olisi siinä hommassa normaalia parempi.

04 heinäkuuta 2015

462. Järvimursuja


Tänään oli niin ihanan lämmin päivä, että päätettiin suunnistaa ponien kanssa rantaan ensimmäisen kerran tänä kesänä. Koirien ja hevosten uittorannalla, joka myös venerantana tunnetaan, oli kova tunku, sillä jouduimme odottamaan melko kauan veteen pääsyä. Käytiin siis vähän kiipeilemässä viereisiä mäkiä ja muuten annoimme ponien laiduntaa. Vedessä vietimme vain vähän reilut kymmenen minuuttia, sillä emme viitsineet odotuttaa koiranomistajia yhtään enempää.


Vattu, Kartsa ja Vallu pääsivät siis pulikoimaan ihanaan viilentävään veteen. Olisi pitänyt ottaa Klimppikin mukaan, mutta se vähän unohtui. Ponit tuntuivat jo kävelymatkalla rannalle tietävän, että tänään mennään uimaan. Jopa Vallu innostui laukkailemaan meidän hölkkäillessä rantaa kohti! Veteen kaikki ponit menivät itsevarmasti ja juomatauon jälkeen shettikset tekivät kaikki vähän omia juttujaan: Kartsa suuntasi kohti syvempiä vesiä, Vallu tutki vettä ja kuopi sitä hullun lailla. Vattu taas hengaili ja ihmetteli, mitä Vallu oikein duunailee.

Mutta nyt annetaan Ellan ottamien kivojen kuvien kertoa teille enemmän meidän reissusta!

Jättiläisvallu