20 huhtikuuta 2014

366. Visiitti Harjussa ja kisaviimeistelyä


Tänään oli pitkä, mutta mukava sekä sopivan aurinkoinen päivä, johon sisältyi Kartsan kanssa puuhaamista, kuvaamista, Squrren ratsastus ja kisakamppeiden pesua sekä pakkaamista.

Aamu lähti käyntiin seitsemän jälkeen, ja tallilla oltiin jo kahdeksalta harjailemassa pikkuponia. Lastattiin Kartsa puoli yhdeksän maissa koppiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Harjua. Harjussa järjestettiin valjakkoajovalmennus ja koska niitä ei kovin usein järjestetä, piti Roosan ja Kartsan tietenkin ottaa osaa! Päivä Harjussa meni mukavasti ponia pidellen tai kuvaillen, ja oli oikein mukavaa kun kuvatkin onnistuivat jonkin verran. Kartsaa on myös niin mukava käsitellä, kun se on niin helppo ja joustava kaveri kaikessa!  Lisää reissusta voi varmasti joskus lukea Roosan blogista, kunhan Roosa saa postausta aikaiseksi. ☺ Kotiin lähdettiin kolmea ennen ja kun saatiin kamat purettua, hain Squrren, varustin sen ja lähdettiin kentälle tuuppailemaan.

Tarkoituksena oli tehdä jumppaava ja paikkoja aukova tehokas, mutta lyhyt koulutreeni. Mun ratsastushousut jäivät aamun kiireessä kotiin, joten jouduin nousemaan satulaan collareissa ja tennareissa. Alkuvaikeuksista huolimatta ne olivat kuitenkin ihan toimiva yhdistelmä, vaikkei se siltä sillä hetkellä tuntunutkaan. Pistin Squrrelle koulupenkin ja testailin, miten poni liikkuu tämän satulan kanssa. Squrre oli ihan hyvä, joten laitan huomisissa kisoissa koulupenkin sen selkään. Katselen kuitenkin vielä myöhemmin kun on aikaa, että kumpi satula oikeasti on parempi (ja kumpi tottakai istuu paremmin!). Squrrella oli muuten suussa suora metallikuolain ja poni oli sillä aika hyvä, vaikka kuolain oli aavistuksen liian pitkä. Onneksi suoria kuolaimia oli tilattu kaksi eri kokoista, ja ratsastuksen jälkeen pienempää testatessani totesin sen olevan parempi.


Alkuverkat tein aika höntsäillen, enkä vaatinut ponilta muuta kuin rentoutta. Ravissa Squrre oli ihan ok, mutta tuntui hämmästelevän uutta kuolainta. Laukassa koitin tuuppailla vähän, mutta siitä ei tullut mitään joten katsoin paremmaksi päästellä turhia höyryjä ensin pois.


Tarkoitus oli siis tehdä paljon lapoja avaavia pohkeenväistöjä, ja tietty ne piti saada sujumaan hyvin. Ensimmäiset väistöt olivat täysiä valumisia, ja ristiaskeleita ei tullut juuri ollenkaan. Raipalla herättelyn avulla Squrre kuitenkin heräsi ja rupesi heti kättelyssä tekemään hyviä väistöjä! Kerrankin ne tuntuivat myös selkään energisiltä ja hyviltä. Tein väistöjä jonkun aikaa ja satunnaisesti tein esim. keskiraveja. Tämän jälkeen kertasin takaosakäännökset pari kertaa ja vasemmalle ne olivat heti alussa hyviä ja jopa suhteellisen rentoja, mutta oikealle poni joko ruuvasi tai teki napakäännöksen. Kuvista katsoessa panin merkille sen, että istun takaria oikealle tehdessä täysin vinossa! Jos huomenna vaikka yrittäisin istua melko suorassa, jos vaikka helpottaisi!


Kun olin saanut siedettävät takarit kumpaankin suuntaan, otin laukkaa peliin ja menin Helppo A:10'n laukkaohjelman kerran läpi. Keskilaukoissa en viitsinyt kovinkaan paljoa lisätä, sillä kokoaminen olisi ollut ongelma. Otin vielä vähän laukkaa ja loppujenlopuksi Squrre oli aika mainion tuntuinen! ☺ Mun oli vielä takoitus vähän hiulailla vasenta kierrosta ja tehdä vähän avoja, mutta olin jo ratsastanut noin puoli tuntia. Squrre oli ollut kivan tuntuinen, joten päätin jättää treenit tähän ja lähteä kävelemään maastoon. Maastossa käytiin kurkkaamassa veden lämpötilanne ja kasteltiin kaviotkin.

Squrrekuvat Ellan ottamia.
Huomenna mennään siis Tortolan seurakisoihin, mennään Helppo A:10. Kisat ovat vasta iltapäivällä, joten mulla olisi päivällä aikaa puuhailla Vallun kanssa jotain. Mietin vaan taas, että pitäisiköhän ajaa vai ratsastaa..?

Pellolle oli ilmestynyt pelottavia laatikoita (poltettavaksi), joten piti niitä käydä hieman vilkaisemassa.

19 huhtikuuta 2014

365. Ei ihan nappiin mennyt kisapäivä


Tänään käytiin pyörähtämässä Takkulan estekisoissa kolmen ponin voimin. Kisoihin lähti Ria ja Nette sekä Nasta, joista kaksi nuorimmaista menivät ensimmäisen luokan eli 50/60cm, Nasta meni korkeamman luokan. Yhtään puhdasta tai edes läpipäästyä rataa ei tullut tällä kertaa, kaikki hylkyjä... Aina ei voi voittaa, ja tällaista se on näiden nuorten kanssa kiertää!

Tallilla pakkasin kamat, pesin Rian jalat ja harjasin sen Ellan kanssa. Lähdettiin noin 15 minuuttia myöhässä ajatellusta aikataulusta, mutta ehdittiin kuitenkin ihan hyvin. Käytiin ilmottautumassa ja kävelemässä rata, joka osottautui kivaksi mutta Rialle haasteelliseksi. Pitkiä linjoja, kaarteita ja laukanvaihtoja, sekä erikoisia esteitä.


Verkassa kävelin hetken, jonka jälkeen ravailin aika kauan ennen kuin otin laukkaa ja hyppyjä mukaan. Ria oli ravissa aika hyvä, ja olin vielä ihan luottavaisin mielin. Otin ihan pikkusen laukkaa ennen kuin aloitin verkkahyppyjen pomppimisen, ja Ria oli ok vaikka hieman jännittynyt, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys. Tulin ensin pienen ristikon pari kertaa, jonka jälkeen pystyä. Ria tuntui hyvältä ja olin sitä mieltä, että rata saattaa mennä hyvin. Toisin kuitenkin kävi.

Verkassa jäin ilmeisesti jossain hypyssä /lähestymisessä suuhun kiinni liikaa, josta poni otti nokkiinsa eikä suostunut enää hyppäämään, vaan kielsi. Ria on niin erikoinen tapaus hypätä, kun periaatteessa se on helppo mutta silti niin herkkä, eikä anna mitään ilmaiseksi. Ei sillä, että Squrrekaan antaisi. Squrre ja Ria ovat ratsastettavuudeltaan aika samanlaisia, mutta silti kuin yö ja päivä. Esteillä Squrren kanssa pitää pitää kaikki avut suhteellisen vahvoina jotta kieltoja ei tule, mutta Rian kanssa pitää vaan antaa ponille tosi paljon tilaa kaikkialta. Yhtään sitä ei saa ahdistaa, pitää antaa ponin vaan mennä.


Eka kielto tuli ihan puskista ja oli aika raju, joten tipuin esteen sekaan kaulalla makaamisen kautta. Onneksi ei sattunut yhtään, ja pystyin heti jatkamaan ilman mitään pausseja. Tulin esteen uudestaan ja nyt annoin ponille tilaa mutta ei, taas kielto. Tuntui, että Rialta oli tässä vaiheessa hävinnyt kaikki itseluottamus. Jännitin kyllä itsekin tosi paljon, vaikka yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena. Pysty laitettiin ristikoksi, jonka tulin ravissa ja kovan kannustuksen avulla poni meni siitä yli. Tulin myös laukassa ja sitten este nostettiin pystyksi. Hyppäsin sen ja tulin kerran okserin, jonka jälkeen oli aika siirtyä radalle.


Näin jälkikäteen olisi ehkä ollut fiksuinta, että olisin jäänyt pyörimään verkka-alueelle. Olin luokan toinen lähtijä, ja menin varsinaiselle kisakentälle kävelemään. Se hermostutti Riaa tosi paljon, ja se jännittyi entisestään. Kun eka ratsukko oli mennyt, sain lähtömerkin ja lähdin mahdollisimman reippaalla laukalla eteen. Ensimmäinen este oli heti okseri meille aika hankalalla lähestymisellä, ja esteen takana oli paljon ihmisiä, joita Ria tuntui pelkäävän. Ennen esteelle lähestymistä Ria huomasi katsojat ja tuntui menevän pieneen paniikkitilaan, joten kiellettiin ekalle esteelle sujuvalla ohimenolla. Ratsastin Rian ihan esteen viereen ja rauhoitin tilanteen puhumalla ja taputtelemalla ponia. Nostin uuden laukan, ratsastin vielä enemmän eteen kuin äsken ja annoin ponille tilaa. Hetken Ria oli jo menossa esteelle ja tunsin selkään, että se hyppää sen mutta mitä poni tekikään? Jepjep, aivan viimeisellä askeleen puolikkaalla se päättikin vetää liinat kiinni, ja mä olin jo menossa esteen yli. No niinhän mä meninkin, mutta kun se poni ei tullut mun mukana.. Nousin takaisin jaloilleni ja pikaiset taputukset ponille, jottei sille jäisi mitään ns. pahoja kokemuksia tästä episodista.

Ella sai tallennettua tippumissarjan kokonaan!
Verkassa ajattelin ottaa pari hyppyä pystylle, mutta kiellettiin siihen - yllättäen. Este laskettiin ristikoksi ja tulin sen pari kertaa ravissa. Tämän aikana Nette oli ehtinyt suorittaa ratansa ja lähdettiin kohti traikkua. Ponit kyytiin, kamat kasaan ja kotia kohti. Itse jäin Ellan kanssa kuvaamaan ja katsomaan Nastan radan. Kun päästiin takaisin tallille, ei tehty enää mitään kummallisempaa. Valmisteltiin oikeastaan vain huomista. Huomenna lastataan Kartsa, sen pikkukärryt ja valjaat autoon ja lähdetään Harjuun! Siitä lisää myöhemmin.☺


Mutta nyt ajattelin Rian kanssa aloittaa tuon esteiden hyppelyn melkein alusta. Palataan takaisin niihin ristikoihin ja kun ne sujuvat kotona täysin ongelmitta lähdetään katselemaan maailmaa ristikkoluokkien avulla. Koulukisojakin pitää saada vain enemmän ja enemmän alle (ei kuitenkaan liikaa!), jotta poni voisi täysin rentoutua muuallakin kuin kotona. Kova tavoite olisi saada Ria kesällä mukaan edes yhtiin aluekisoihin.

18 huhtikuuta 2014

364. Toisen ponin kanssa huonosti, toisen kanssa hyvin


Tiina tuli tänään pitämään tallille kouluvalmennuksia, joihin osallistuin tällä kertaa kahdella ponilla. Ensin menin Squrren kanssa, ja sitten Rian kanssa. Squrren kanssa ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, sillä se oli tosi löysä ja huonon tuntuinen, vahva eikä liikkunut takaa kunnolla. Luulen, että sen takaset ovat hieman jumissa kahden päivän hyppäämisen jälkeen. Toisaalta tänään tehdyt tehtävät eivät olleet kovin hyviä, hieman outoja ja sellaisia, että niiden avulla en tällä hetkellä saa ponia kuulolle. Ria olikin sitten päivän piristys, sillä se toimi taas niin hienosti! En ymmärrä, miten toi pikkuponi voi liikkua noin hyvin vaikka sitä ei oo taas hetkeen kunnolla ratsastettu! Ihan superponi


Squrren verkka jäi hieman lyhyeksi, enkä saanut sitä kunnolla liikkumaan selän läpi. Mun oli tarkoitus verkata puolen tunnin ajan, mutta jotenkin hidastelin kuntoonlaitossa ja verkka-aika supistui reiluun kymmeneen minuuttiin. Otin kevyttä ravia melkein heti ja sen perään reipasta laukkaa ympäri kenttää, ja sitten pikkasen vielä kootumpaa laukkaa. Squrre oli tosi jäykkä ja huonon tuntuinen, mutta pistäisin tän nyt kyllä ihan huonon lämpän, vanhojen lihaksien ja jumien piikkiin.

Aloitettiin valkka avoilla, joita tehtiin pitkillä sivuilla. Squrrehan ei siis ollut missään peräänannossa tai edes rento selästään, joten avot eivät oikein onnistuneet. Muuten ne olivat ihan hyviä, mutta taivuttaessa pää pomppasi taivaisiin. Siedettävän pätkän jälkeen tehtiin tooosi loivia pohkeenväistöjä, ja tässä vaiheessa Squrre painui kauas pohkeen taakse.... Väistöt onnistuivat jopa ihan hyvin, mutta ristiaskeleet olisivat voineet olla isompia ja lavat irtonaisempia. Pitäisi ehkä useammin, vähintään kaksi kertaa viikossa tehdä jyrkkiä väistöjä ja avo-, sekä sulkutaivutuksia, jotta lavat aukeaisivat paremmin ja liikkeet olisivat näyttävämpiä, sekä tietty mukavampia ponille (ja kuskille, haha).

Välillä se liikkui ihan kivastikin.
Jatkettiin taas avoilla, mutta nyt tehtiin niitä ympyrällä. Paikoitellen ne onnistuivat kuin vettä vaan, mutta välillä sai vääntää ihan tosissaan! Squrre rupesi vähitellen myös rentoutumaan ja selkä alkoi nousta ylemmäs hommiin, mutta vielä ei tullut sitä toivottua työskentelymoodia päälle. Laukassa tehtiin oikeastaan vain ympyrällä vastalaukkaa, joka piti pitää reippaana ja aktiivisena. En pystynyt juuri mitenkään vaikuttamaan poniin ja pompin selässä samoin kuin ravissa.


Kuten tekstistä saattaa huomata, valkka meni tosi huonosti. Ärsyttää, kun aina Tiinan valkat menee huonosti ja koko aika menee siihen, kun saan ponin toimimaan. Mutta ehkä sekin johtuu sitten vaan jostain pienenpienestä jännityksestä tai jotain. Ja mun istunnasta ei sitten muuten tarvitse välittää, ihan kamala! :-D Kuinka koppakuoriaisen näköiseltä voikaan näyttää, raah..!? Huonontuneesta istunnastani aion tässä lähiaikoina kirjoitella ihan erillisen postauksen, niin suuri muutos siinä on tapahtunut - valitettavasti (satula vaikuttaa?).

Tää on mun mielestä tosi kiva ja hauska kuva, mutta kivempi ois kun ois pelkkä ratsukko kuvassa kuitenkin... ☺
Loppukäynnit kävin Squrren kanssa kävelemässä metsässä ja annoin ponin mennä minne halusi ja välillä meinasin pakahtua onnesta. Vaikka valmennus meni päin metsiä, se ei enää tässä vaiheessa haitannut mua. Aattelin vaan niitä onnistuneita hetkiä ja tyytyväistä ponia. Niin iloiselta se tuntui ja näytti köpötellessään kantojen, juurien ja oksien yli ja läpi.. On Squrrekin vaan niiin ihana


Hieman etupainoinen mutta tyytyväinen ja rento poninen.
Pienen huilaustauon jälkeen hain Rian tarhasta, harjasin ja pistin satulan. Mulla meinasi (taas..) tulla kiire, joten ihana Ella (jota saa muuten kiittää kaikista postauksen kuvista ja Roosalle kiitos videosta!!) pisti ponille suitset. Verkatessa ravailin hieman reippaammin eteen, mutta vaadin ponilta kumminkin jarruakin. Ria oli aika hyvän tuntuinen heti kättelyssä, mutta tietenkin tosi epätasainen vielä tässä vaiheessa. Laukassa tein vaan isoa pääty-ympyrää, että Ria saisi turhia höyryjä purettua.


Valmennus aloitettiin käynnissä, mutta siirryttiin kevyeen raviin kun poni ei malttanut yhtään kävellä. Talven aikana Rian käynti on alkanut muistuttamaan hieman passikäyntiä, mutta nyt se on onneksi alkanut kitkeytyä vähitellen pois. Ravissa haettiin tasaista, rentoa ja pitkää muotoa ja letkeää kiireetöntä ravia. Melko pitkän ravaamisen jälkeen Ria alkoi tasoittua ja tuntui supermukavalta molemmissa suunnissa! Välillä se toki nyppi päätään, mutta ei Rialla kumminkaan oo vielä tarpeeksi voimaa kantaa itseään ja kuskia tasaisesti.


Laukassa haettiin vaan rentoutta, ja alkujännityksen hiipuessa ponista irtosi tosi kivaa ja rennon letkeetä liikettä. Otettiin parit laukannostot ja niissä Ria hieman kuumui, mutta muuten ne olivat ihan onnistuneita. Lopussa satula oli valunut hiukan eteen ja se ahdisti Riaa pikkusen, joten ei tehty enää kummempia. Rian selkään on vaan aina niin kiva kiivetä kun tietää, että poni yrittää koko ajan vähintäänkin täysillä.

Loppupäivä menikin mukavasti Annikalle ja Vallulle vinkkejä antaen, polocrossea pelaillen, tsillaillen hyvässä seurassa ja näin. Oikein mukava päivä siis oli! ☺

Mentiin kyllä oikeallekin, mutta kuvat otettu parin minuutin sisässä toisistaan. Kuvaajalla oli kiire muihin hommiin.